Konstantin Juon

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juonin maalaus Suuri Rostov talvella vuodelta 1906.

Konstantin Fjodorovitš Juon (ven. Константин Фёдорович Юон; 24. lokakuuta (J: 12. lokakuuta) 1875 Moskova, Venäjän keisarikunta11. huhtikuuta 1958 Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläinen impressionistinen taidemaalari, lavastaja ja taideopettaja.

Suku ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konstantin Juon syntyi sveitsiläis-venäläiseen pankkivirkailijaperheeseen. Hänen vanhempi veljensä Paul Juon oli merkittävä säveltäjä. Juon opiskeli vuosina 1892–1898 Moskovan maalaus-, veisto- ja rakennustaiteen opistossa, missä opettajina toimivat muun muassa Abram Arhipov, Konstantin Savitski, Konstantin Korovin ja N. A. Kasatkin. Sen jälkeen hän otti yksityistunteja Valentin Serovin oppilaana. Ulkomailla hän tutustui Camille Pissarroon ja muihin impressionisteihin.

Taidehallinto ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konstantin Juon oli perustamassa Venäjän taiteilijaliitoa vuonna 1903. Vallankumouksen jälkeen hänestä tuli Venäjän vallankumoustaiteilijoiden jäsen vuonna 1925. Vuosina 1948–1950 hän toimi Neuvostoliiton taideakatemian taiteen teorian ja historian tiedeinstituutin johtajana. Kommunistisen puolueen jäseneksi hän tuli vuonna 1951. Vuosina 1922–1955 hän toimi Vasili Surikoville nimetyn Moskovan taideinstituutin professorina. Vuodesta 1957 hän oli Neuvostoliiton taiteilijaliiton pääsihteeri. Töistään Juon muun muassa sai Stalinin palkinnon vuonna 1943 sekä Leninin kunniamerkin.

Alkuvuosina Konstantin Juon maalasi perinteisiä venäläisiä maalaismaisemia ja muinaisvenäläistä arkkitehtuuria omintakeiseen tyyliin. Vallankumouksen jälkeen hän siirtyi avantgardistiseen suuntaan ja julisti teoksillaan uutta maailmaa ja universumia. Silloin hän kuvasi myös vallankumousparaateja ja teollistumista. Myöhemmin hän palasi jälleen enemmän juurilleen. Hänen erityispiirteenään oli jopa dekoratiivinen koristeellisuus yhdistettynä tendenssiin hävittää henkilöiltä yksilölliset piirteet. Hänen teostensa runsaat yksityiskohdat ovat aina pelkistettyjä. Kaikkia teoksia läpi hänen elämänsä sävyttää lähes luonnoton valoisuus.

Hän teki lavastus- ja pukusuunnitelmia mm. Boris Godunov -oopperaan, joka esitettiin Sergei Djagilevin tuottamana Pariisissa vuonna 1908.[1][2]

  1. Garafola, Lynn: Diaghilev's Ballets Russes. Oxford University Press New York, Oxford, 1989. s. 393 ISBN 0-19-505701-5.
  2. Benois, Alexandre: The Origins of the Ballets Russes. An unpublished text of an article written at the request of Boris Kocho, 1944. Teoksessa: Kochno, Boris: Diaghilev and the Ballets Russes. Translated from the French by Adrienne Foulke. Allen Lane the Penguin Press, Great Britain 1970. ss. 2-21. ISBN 0 7139 0174 8. Kirjastoluokka 775 Koc, Helsingin kaupunginkirjasto.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]