Korkeusjärjestelmä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Koordinaatti- ja korkeusjärjestelmän avulla voidaan kertoa kohteen sijainti kartalla tai paikkatietoaineistoissa.

Suomessa on joulukuusta 2012 lähtien käytetty korkeusjärjestelmää N2000, etenkin pääkaupunkiseudulla. [1]

Korkeusjärjestelmien historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on kehitetty vuosikymmenten aikana useampi korkeusjärjestelmä. Suomen ensimmäinen valtakunnallinen korkeusjärjestelmä on NN-korkeusjärjestelmä (Normaali nolla), joka syntyi Ensimmäisen tarkkavaaituksen tuloksena. Tämä Ensimmäinen tarkkavaaitus suoritettiin vuosina 1892-1910.[2] Toisen tarkkavaaituksen edetessä luotiin tilapäiseksi tarkoitettu N43-korkeusjärjestelmä. Vuosina 1973-1975 tehtiin uusintamittaus Kemistä Karigasniemelle. Mitatut korkeudet julkaistiin tilapäisessä korkeusjärjestelmässä LN (Lapin nolla). N60-korkeusjärjestelmä kehitettiin vuoteen 1960 mennessä. Se luotiin tasoittamalla Toisen tarkkavaaituksen vaaitusverkko. Noin vuonna 2000 Geodeettinen laitos alkoi luomaan uutta N2000-korkeusjärjestelmää. Siinä on otettu huomioon myös eurooppalainen näkökulma. N2000-järjestelmän lähtötasoksi otettiin Amsterdamin nollapiste (Normaal Amsterdams Peil, NAP).[3][4]

Ennen koordinaatti- ja korkeusjärjestelmien luomisesta ja ylläpidosta vastasi Geodeettinen laitos, joka liitettiin vuonna 2015 Maanmittauslaitokseen.

  1. Koordinaatti- ja korkeusjärjestelmät Helsingin kaupunki. Viitattu 7.1.2022.
  2. Korkeusjärjestelmien väliset muunnokset Maanmittauslaitos. Viitattu 7.1.2022.
  3. Poutanen, Markku: Suomen uusi korkeusjärjestelmä N2000. Maankäyttö, huhtikuu 2006. Artikkelin verkkoversio.
  4. Keskivesitaulukot Ilmatieteen laitos. Viitattu 8.1.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]