Kristina Schulgin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kristina Schulgin (s. 23. syyskuuta 1945 Helsinki) on suomalainen dokumenttielokuvien ohjaaja, leikkaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja. Hän valmistui Taideteollisen oppilaitoksen kamerataiteen osastolta vuonna 1971. Kristina Schulgin on työskennellyt valmistumisestaan lähtien TV-yhtiöissä sekä kymmenissä elokuva-alan yhtiöissä sekä ohjaajana että leikkaajana. Oma tuotantoyhtiö Kristalli-Filmi Oy perustettiin vuonna 1988.

Elokuvatyönsä lisäksi Schulgin nimitettiin ensimmäiseksi dokumenttielokuvalinjan lehtoriksi Taideteolliseen korkeakouluun vuonna 1999. Hän toimi dokumenttielokuvan ensimmäisenä vt. professorina 2001–2003. Vuosina 2004–2007 hän toimi Helsingin dokumenttielokuvafestivaali DocPointin taiteellisena johtajana. Hän sai Jussi-kunniakirjan elokuvastaan Emmi (1982). Vuonna 1994 hän voitti elokuvallaan Miksi en puhu venäjää (1993) sekä Tampereen elokuvajuhlien parhaan suomalaisen dokumenttielokuvan palkinnon että Tutkivan Journalismin Yhdistyksen Lumilapio-palkinnon. Vuonna 2004 hänet palkittiin valtionpalkinnolla elokuvasta Kasvoista kasvoihin (2003). Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2020[1].

Hänen pitkiä palkittuja dokumentäärisiä elokuviaan ovat mm. Miksi en puhu venäjää (1993) Dicipline, Tie tanssijattareksi (1996) ja Kasvoista kasvoihin (2003).

Valikoitu filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1969: Tanssijatar
  • 1970: Vaalit 1970 – suomalaista parlamentarismia
  • 1971: Finlandia-talo 1971
  • 1975: Tervahanhi, musiikkinäytelmä, TV-teatteri
  • 1975: Työläisvaimo, tanssiteatteri Raatikko, TV-teatteri
  • 1976: Carolyn Carlson tanssii, TV-teatteri
  • 1975–76: Toreilta ja turuilta, kabareesarja, TV-teatteri
  • 1975–76: Teitä Tervehtii Sergei Jesenin, pienoisnäytelmä, Tv-teatteri
  • 1975–76: En minä muualle juurru, pienoisnäytelmä, TV-teatteri
  • 1977: Ihmisiä työnsä äärellä, dokumentti
  • 1979: Salka Valka, tanssinäytelmä, TV-teatteri
  • 1981: Emmi Jurkka, 50 vuotta suomalaista teatteria, dokumentti
  • 1984: Taylor Hackfordin Valkeat yöt, Second Unit Director, dokumenttiosuudet Leningradissa
  • 1984: Huomenna, leikkaus, pitkä elokuva ohj. Juha Rosma
  • 1985: Harmageddon, leikkaus, pitkä elokuva ohj. Jussi Parviainen
  • 1985: Tähdenlento, leikkaus, TV-fiktio 80 min, ohj. Juha Rosma
  • 1986: Rauhan kaipuu, dokumentti
  • 1987: Funkkiksen liekki, leikkaus, dokumentti Kaisa Blomstedtista
  • 1988: Muodin tekijät, 5-osainen dokumenttisarja
  • 1990: Talo, arkkitehtuuridokumentti Kalliosta
  • 1993: Miksi en puhu venäjää?, dokumentti
  • 1993: Maaottelu, dokumentti
  • 1996: Discipline, tie tanssijattareksi, dokumentti
  • 2003: Kasvoista kasvoihin, dokumentti
  • 2018: Koditon koti

Palkinnot ja kunniamaininnat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jussi-Kunniakirja dokumenttielokuvasta Emmi (1982)
  • Tutkivan Journalismin Yhdistys ry: Lumilapiopalkinto dokumenttielokuvasta MIKSI EN PUHU VENÄJÄÄ (1994)
  • Tampere International Short Film Festival, kotimainen kilpailu, paras suomalainen dokumenttielokuva, MIKSI EN PUHU VENÄJÄÄ (1994)
  • Pietarin kans.väl. Dokumenttielokuvafestivaali / pääpalkinto Golden Centaur, elokuvasta I Don´t Speak Russian, Why? (1994)
  • Minskin elokuvafestivaalit, dokumenttisarjan pääpalkinto elokuvasta I Don´t Speak Russian, Why? (1995)
  • Nordic Glory, vuoden paras elokuvaohjaus, Kasvoista kasvoihin (2003)
  • Valtionpalkinto dokumenttielokuvasta Kasvoista kasvoihin (2004)
  • Second Unit Director / White Nights / Baryshnikov-Rosselini, pitkä elokuva/ ohj.Taylor Hackford / tuotanto Colombia Pictures dokumenttiosuudet Leningradissa / 35m (1984)
  1. Taiteilijaeläke 61 ansioituneelle taiteilijalle Päivän Lehti. 27.2.2020. Viitattu 6.3.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]