Lemmenjuoma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lemmenjuoma
Alkuperäinen nimi L’elisir d’amore
Määritelmä Melodramma giocoso in due atti
Säveltäjä Gaetano Donizetti
Libretto Felice Romani
Pohjautuu Eugène Scriben teokseen Le Philtre
Tyylilaji opera buffa
Kieli italia
Kantaesitys 12. toukokuuta 1832
Teatro della Canobbiana, Milano
Aikajana Donizetin oopperoista
Ugo conte di Parigi Lemmenjuoma Sancia di Castiglia
1832 1832 1832

Lemmenjuoma (ital. L’elisir d’amore) on koominen kaksinäytöksinen ooppera, jonka on säveltänyt Gaetano Donizetti. Felice Romanin italiankielinen libretto perustuu Eugène Scriben teokseen Le Philtre. Kantaesitys oli Teatro della Canobbianassa Milanossa vuonna 1832.

Lemmenjuoma kuuluu oopperoiden vakio-ohjelmistoihin. Oopperaa esitetään paljon, ja siitä on olemassa lukuisia äänitteitä.

Tunnettuja aarioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • ”Una furtiva lagrima” (Nemorino)
  • ”Come paride” (Belcore)
  • ”Quanto è bella” (Nemorino)
  • ”Udite, udite o rustici” (Dulcamara)
  • ”Prendi, per me sei libero” (Adina)

Nemorinon rooli kuuluu bel canto -tenorien kuuluisimpiin. Menestyksekkäitä Nemorinoja ovat olleet muun muassa Beniamino Gigli, Ferruccio Tagliavini, Luciano Pavarotti ja Juan Diego Flórez. Adinan roolin kuuluisia esittäjiä ovat olleet muun muassa Joan Sutherland, Kathleen Battle, Ruth Ann Swenson ja Anna Netrebko.

Aika: 1800-luku.
Paikka: Pieni italialainen kylä.

Ujo talonpoika Nemorino on rakastunut Adinaan, joka kuitenkin rakastaa Belcorea. Puoskari Dulcamara taivuttelee Nemorinon ostamaan pullon taikajuomaa ongelman ratkaisemiseksi, mutta pullo sisältää vain viiniä. Viinillä on suorastaan päinvastainen vaikutus, sillä humalapäissään Nemorino kohteleekin Adinaa nyt kuin ilmaa. Tästä närkästyneenä Adina lupaa kätensä Belcorelle ärsyttääkseen Nemorinoa.

Musiikkinäytteet

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Adinan ja Belcoren kihlajaisjuhlan aikana Nemorino hakeutuu jälleen tohtori Dulcamaran puheille. Tämä kuitenkin vaatii toisesta lemmenjuoma-annoksestaan käteistä, jota Nemorinolla ei ole. Hän liittyy pikaisesti Belcoren armeijaan tienatakseen rahaa voidakseen ostaa lisää lemmenjuomaa. Nemorino ei tiedä perineensä suuren summan rahaa, mutta kyläläiset tietävät. Kylän tytöt parveilevat Nemorinon ympärillä, mikä saa hänen vakuuttuneeksi lemmenjuoman tehosta. Kun Adina näkee tämän, hän päättää silkasta kateudesta ostaa Nemorinon vapaaksi armeijasta ja ottaa varmuuden vuoksi myös siemauksen ”lemmenjuomaa”. Nuori pari saa lopulta onnen. Tohtori Dulcamara poistuu kylästä myytyään vielä muutaman pullon taikajuomaa, joka selvästikin tuottaa paitsi rakkautta myös vaurautta.

Tampere-talossa vuonna 2006 esitetty Tuomas Parkkisen ohjaama versio oli sijoitettu Kuubaan. Uudisversiossa oli myös runsaasti viitteitä amerikkalaiseen kulttuuriin, viini oli esimerkiksi korvattu Coca-Colalla.[1]

  1. Lampila, Hannu-Ilari: Hulahulaa ja Coca-Colaa. (Lahdessa Donizettin Lemmenjuoma tapahtuu Havaijilla (maksumuuri)) Helsingin Sanomat, 19.3.2006.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.