Lindy hop

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lindy hop
Lindy hopin tanssijoita Sacramentossa 2006
Lindy hopin tanssijoita Sacramentossa 2006
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Piirteet
Lajiryhmä Tanssiurheilu
Kilpailutoiminta
Kansainvälinen kattojärjestö World Rock’n’Roll Confederation
Jäsenliittoja Suomen Tanssiurheiluliitto

Lindy hop on improvisointiin ja rutiineihin perustuva vauhdikas paritanssi.

Swing-tansseista puheenollen kuulee monesti sanottavan, että "Lindy hop on kaikkien swing-tanssien äiti". Väite on varsin yleisesti tunnettu myytti lindy hop -harrastajien keskuudessa ja virheellinen. Ensimmäiset swing-tanssit syntyivät viimeistään aivan 1900-luvun alussa.[1] Näitä swing-tansseja ovat mm. texas tommy swing sekä myös foxtrot ja balboa, jotka ovat syntyneet huomattavasti ennen kuin lindy hop sai alkunsa [2].

Lindy hop on paritanssi, joka perustuu parinväliseen neuvotteluun rytmisestä yhteisymmärryksestä, miten musiikkiin tanssitaan. Tämä yhteisymmärrys syntyy lindy hopin sosiaalitanssiversiossa käytännössä lennosta kuultavaan musiikkiin. Tällöin puhutaan improvisoimisesta (tai musiikintulkinnasta/musiikin seuraamisesta), mikä on lindy hopin sielu. Erityisesti lindy hopin kilpailuversioissa ja esiintymisissä, mutta myös sosiaalisesti tanssituissa versioissa, käytettiin menneisyydessä tyypillisesti ns. rutiineja, mitkä perustuivat ennalta suunniteltuihin kuviosarjoihin. Lindy Hop on erittäin varioitava tanssi, jonka ainoa perustavanlaatuinen kuvio on swing out (swing).[3] Musiikkina on tyypillisesti swing-musiikki. Alun perin lindy hoppia tanssittiin ns. 8 count -rytmiin nopea, nopea, hidas, nopea, nopea, hidas -askelluksella. Nopeat olivat askelia ja hitaat olivat alun perin joko askeleita tai potkuja. Lindy hopin perustaa kuvattiin ns. box steppinä, minkä tyyppistä perustaa käytettiin tuolloin myös mm. fox-trotissa. Nähtävästi vuosina 1933–1934 yleistyi ns. triple step -perusta, jolloin hidas-kohtiin tehtiin kolmen askeleen -askelsarja (triple step). Triple step -perusta ei koskaan yltänyt suureen menestykseen ns. swing eran (määrittelyistä riippuen ainakin vuodesta 1935 vuoteen 1945) aikaisten lindy hop tanssijoiden keskuudessa. 1930-luvun loppupuolelta alkaen lindy hoppia alettiin tanssia yhä yleisemmin myös 6 count -askellukseen (nopea, nopea, hidas, hidas), mikä oli jo 1940-luvulla tyypillisin askelrytmi lindy hopissa.

Tässä on muistettava se, että swing eran aikaiselle lindy hop -tanssijalle ei ollut olemassa mitään 8 count tai 6 count -askellusta. Tuonaikainen tanssija vain tanssi. Lindy hopin 8 count ja 6 count -ajattelutapa ja muu (tyypillisesti) kahdeksaan tapahtuva rytmin laskeminen on tullut mukaan lindy hoppiin vasta myöhemmin swing eran jälkeen, kun lindy hopin juuria alkoivat jäljittää tanssin harrastajat, jotka olivat tottuneet etukäteen määriteltyyn perusaskeleeseen ja rytmin laskemiseen tyypillisesti kahdeksaan (ks. tästä prosessista viimeinen kappale). Osaksi tämä liittyy myös ns. oppitunteihin, joissa opitaan lindy hoppia. Oppituntityyppinen opetus ei olisi muuten mahdollista, jos oppitunneilla ei ole määrämuotoisia ideoita, miten tanssia opetetaan. Tämä eroaa suuresti menneisyyden sukupolvien lindy hop -oppimisesta, mikä perustui omatoimiseen tarkkailuun siitä, miten muut tanssivat lindy hoppia ja havaittujen ideoiden omatoimiseen opetteluun. Myös ns. mentorointikäytäntö oli yleistä eli kysyttiin neuvoa muilta, jotka parhaansa mukaan auttoivat kysyjää tanssin oppimisessa.

Lindy hop syntyi Harlemin tanssimaratonissa kesä-heinäkuussa 1928, kun George Snowden ja hänen parinsa Mattie Purnell "uudelleenkeksivät" pitkään olemassaolleen breakaway-kuvion (parin osapuolet ovat irtiotteessa tai käden päässä ja palaavat takaisin yhteen), kun Snowden menetti otteensa Purnelliin ja improvisoi askelia peittääkseen virheensä ennen kuin he palasivat takaisin lähiotteeseen. Snowdenin mukaan yleisö vastasi erittäin myönteisesti virheeseen. Käytännössä Snowdenin ja Purnellin virhe aikaansai prosessin, mikä johti lindy hopin kilpailuihin, tanssisaleihin, yökerhoihin, Broadway-näytelmiin ja elokuviin 1930-luvun alkuun mennessä. Siten Snowden ja Purnell ovat lindyn hopin luojat.[4] Snowdenin on väitetty nimenneen tanssin samaisessa tanssimaratonissa, mutta nimeämisväitteelle ei ole olemassa kunnollista todistusaineistoa. Termi 'lindy hop' kytkettynä Harlemin lindy hoppiin mainittiin julkisuudessa ensimmäisen kerran syyskuussa 1928, kun Snowdenin mainostettiin olevan osa the Lindy Hop Revue:ta, mikä esiintyi Harlemin Lincoln-teatterissa. Nimesikö Snowden tai sanomalehden toimittaja tai joku muu lindy hopin syyskuussa 1928 ei ole tiedossa.[5] Lindyn on arveltu olevan lähtöisin charlestonista, two stepistä, the collegiate:stä tai jopa foxtrotista. Lindy hop sai syntymänsä jälkeen myös uusia nimiä, kuten jitterbug tai jive, jotka swing-kaudella tarkoittivat samaa tanssia.

Savoy Ballroomin ensimmäinen sukupolvi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

"Shorty" George Snowden kuului New Yorkin Harlemin tunnetuimman ballroomin Savoy Ballroomin lindy hoppareiden ensimmäiseen sukupolveen, jonka muita tunnettuja tanssijoita olivat mm. George "Twistmouth" Ganaway ja Leroy "Strech" Jones sekä Alfred Leagins. Ensimmäisen sukupolven vaikutusaika Savoy Ballroomissa ulottui pääasiassa aina 1930-luvun puoliväliin asti (poikkeuksena Alfred Leagins, joka jatkoi Savoyssa tanssimista aina ballroomin sulkemiseen asti).

Savoy Ballroomin toinen sukupolvi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savoy lindy hoppareiden toinen sukupolvi noin 1933–1950 uudisti lindy hoppia tuomalla erityisesti ns. air stepit (akrot) keskeiseksi osaksi perfomanssi- ja kilpatyylistä lindy hoppia. Shorty Georgen sukupolvi oli pitäytynyt lähinnä ns. floor stepeissä eli lattiaa pitkin liikkuvissa kuvioissa, mutta jo tämä sukupolvi teki ensimmäisiä air steppejä. Savoy lindy hoppareiden toinen sukupolvi loi runsaasti uusia air steppejä Frankie Manningin johdolla, joka väitti, että hän teki ensimmäisen lindy hopin todellisen air stepin vuonna 1935 kilpaillessaan Savoy Ballroomissa itseään Shorty George Snowdenia vastaan. Hänen väitteensä ensimmäisestä lindy hopin air stepistä on virheellinen, koska ensimmäinen sukupolvi teki jo air steppejä. Manningin ensimmäinen henkilökohtainen air step mahdollisesti auttoi toista sukupolvea, mikä tunnetaan yleensä nimellä Whitey's Lindy Hoppers, kehittämään ilmiömäisiä air-step -rutiineita.[6] Muihin toisen sukupolven (käytännössä Frankie Manningin) keskeisiin uudistuksiin kuuluivat ns. ensemble-tanssimisen lisääminen lindy hoppiin ja lindyn vieminen enemmän kohti lattiaa muuttamalla tanssiasennon horisontaalisemmaksi.

Siihen asti perfomanssi-lindy hopissa eri parit olivat tanssineet omia rutiineja ("routines" = askel- ja kuviosarjoja. Routine-sanan synonyymina alettiin myöhemmin käyttää sanaa choreography ('koreografia'), jota ei käytetty lindy hop -tanssijoiden keskuudessa swing-kaudella.) lähinnä pari kerrallaan esiintyen (tämä oli tyypillistä esimerkiksi Shorty Georgen tanssiryhmälle). Frankie loi idean, jonka perusteella lindy-parit alkoivat tanssia osan esityksestä samoilla rutiineilla, jolloin ryhmän esiintyminen tehostui, kun kaikki parit tekivät yhtä aikaa samat kuviot ja askeleet. On kuitenkin huomattava, että näillä pareilla ja parien osapuolilla oli kaikilla oma tyylinsä toteuttaa yhteiset rutiinit. Yksilölliset erot olivat huomattavat eri tanssijoiden välillä.

Frankie Manningin esimerkin mukaisesti toisen sukupolven Savoy lindy hopparit siirtyivät tanssimaan myös horisontaalisemmin kuin ensimmäinen sukupolvi. Shorty Georgen menestysaikana lindy hoppareiden yläkeho oli varsin pystyasennossa. Frankie kehitti ajatuksen tanssia yläkeho lähes yhdensuuntaisesti lattian kanssa, minkä idean hän sai kuulemastaan swing-musiikista, missä oli enemmän lattiansuuntainen poljento toisin kuin aiemmassa 1920-luvun musiikissa, äitinsä tanssiuransa alussa sanomista sanoista, että hän olisi liian jäykkä tanssijaksi ja näkemistään kirkkohartaushetkistä, joissa yleisö eli mukana välillä kumartuen alaspäin. Frankie jäi tässä kuitenkin lähes ainutlaatuiseksi tapaukseksi, koska käytännössä kukaan muu ei kyennyt tanssimaan yhtä horisontaalisesti kuin hän tanssi.

Savoy lindy hoppareiden toisen sukupolven johtavien tanssijoiden keskeinen toimintakehys oli mm. Whitey's Lindy Hoppers -nimellä kulkenut esiintymisryhmä (tai ryhmät, kun noita oli useita. Kaikkiaan ainakin 100 lindy hopparia kuului aikoinaan tuohon ryhmittymään), jonka johdossa oli Savoy Ballroomin silloinen 'floor manager' Herbert 'Whitey' White. WLHs pääsi aikoinaan myös Hollywood-elokuviin, joista tunnetuimpia ovat 'A Day At Races' ja 'Hellzapoppin'. Ryhmä esiintyi myös ulkomailla Australiaa ja Brasiliaa myöten. Ryhmään kuuluivat keskeisesti Frankien lisäksi mm. Al Minns, Leon James, Norma Miller, Willamae Ricker, Billy Ricker, Snookie Beasley, Ann Johnson, Eunice Callen, Millie Cruise ja Lucille Middleton.

Toisen maailmansodan myötä ja Yhdysvaltojen liityttyä vuoden 1941 lopussa mukaan sotaan Japania vastaan, useimmat WLHs:n miespuoliset jäsenet joutuivat armeijan palvelukseen ja WLHs:n menestystarina kuihtui sodan melskeisiin, mutta käytännössä Whitey's Lindy Hoppers jatkoi Herbert White:n johdolla aina hänen kuolemaansa vuonna 1950 saakka. 1940-luvun puolivälistä alkaen oli jälleen uuden, kolmannen Savoy lindy hoppareiden sukupolven aika.

Savoy Ballroomin kolmas sukupolvi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannen sukupolven keskeisimpiä tanssijoita olivat ainakin Delma "Big Nick" Nicholson, Lee Moates, "Little" Nick Mosley, Vicky Gadson, Theophilus "Teddy" Brown, Ruth "Sugar" Sullivan ja George Sullivan, Barbara Billups sekä vuoden 1957:n aikana mukaan tullut Sonny Allen. Kolmas sukupolvi ei päässyt enää Hollywoodiin samaan tyyliin kuin WLHs-sukupolvi. 1950-luvulle tultaessa kolmannen sukupolven ainoaksi "elokuvasuoritukseksi" (tämä dokumenttifilmi julkaistiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1986) jäi venäläisen tanssijan Mura Dehnin dokumenttielokuva 'Spirit Moves', joka on ainutlaatuinen lähde Savoyn kolmannen sukupolven lindy hopista. Kolmannen sukupolven lindy hop-tanssijat eivät kuitenkaan lannistuneet vähäisemmästä julkisuudestaan huolimatta, vaan jatkoivat lindy hopin kehittämistä WLHs:n jalanjäljissä yhä nopeampiin tempoihin. Tämän sukupolven tanssijat aikaansaivat erilaisia floor step -rutiineja, joista tunnetuimmat ovat first stops ja second stops. Kolmannen sukupolven Savoy Ballroom -uran "loppu" tuli Savoy Ballroomin sulkemisen muodossa, mikä tapahtui vuonna 1958. Samalla Swing Era oli myös lopullisesti hiipumassa ja 1960-luvun alussa odotti jo paritanssimisen väliaikainen lamauttaja: 'twist'-tanssi.

Savoy lindy hopparit eivät olleet ainoita lindy hopin kehittäjiä. Vuodesta 1937 alkaen Yhdysvaltain Los Angelesin Hollywoodissa vaikutti alun perin Savoy Ballroomissa tanssinut Dean Collins, joka markkinoi menestyksellä omaa tanssityyliään Hollywood-elokuviin. Näistä elokuvista tunnetuimpia ovat ainakin 'Hellzapoppin', 'Buck Privates' ja 'Ride 'em Cowboy'. Deanin tyylin keskeisin tunnusmerkki oli lindy hopin swingoutin yksi versio: 'Whip', minkä alun perin kehitti Deanin silloinen pari: Irene Thomas. Myöhemmin Dean tuli tunnetuksi tanssistaan parinsa Jewel McGovanin kanssa. Deanin sekä hänen kouluttamiensa että häneltä vaikutteita saaneiden tanssijoiden tyyli tuli 1990-luvun lopulta alkaen tunnetuksi erheellisesti Hollywood-stylenä. Termi, jonka kehittivät 90-luvulla los angeleslaiset lindy hopparit Eric Robinson ja Sylvia Skylar. Deanin tyyli oli kuitenkin hänen versionsa Savoy Ballroom lindy hopista ja kuten jo ylläkin todettiin Hollywood-elokuvissa esiintyivät myös varsinaiset Savoy Ballroom -tanssijatkin. Deanilta oppinsa tai vaikutteensa saaneet lindy hop-tanssijat esiintyivät vielä 1950-luvun rock 'n' roll -elokuvissa, kuten Rock Around The Clock, Don't Knock the Rock ja Jukebox Rhythm.

1960-1970-luvut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lindy hopin harrastaminen ei kuitenkaan pysähtynyt suuren yleisön mielenkiinnon paritanssimiseen lamauttaneen twistin esiintuloon, vaan erilaiset, lähinnä vanhojen Savoy lindy hoppareiden johtamat ryhmät jatkoivat lindy hoppaamista paritanssin 'katovuosikymmenien' 1960- ja 1970-lukujen yli aina tähän päivään saakka. Tunnetuimpia näistä ryhmistä olivat vuoden 1958 Harvest Moon Ball -kilpailun voittajan Sonny Allenin Rockets-tanssiryhmä (Sonny Allen, Sugar Sullivan, Barbara Billups keskeisimpiä jäseniä) ja entisen Savoy Ballroomin 'hat check girl'in Mama Lu Parksin kaitsema tanssiryhmä Mama Lu Parks Dancers, joka esiintyi säännöllisesti Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa aina Mama Lun kuolemaan saakka 1990-luvun alussa (ryhmä on myöhemmin jatkanut toimintaansa ja esiintymisiään). Mama Lu myös ylläpiti Harvest Moon Ball -kilpailua (tunnettu kansallinen kilpailu New Yorkissa, johon kuului myös 'lindy hop'/'jitterbug-jive' -divisioona Swing Eran -aikana), kun Harvest Moon Ball -organisaatio lopetti lindy hop -divisioonan vuonna 1979 (tilalle tuli the hustle-tanssi), Mama Lu jatkoi lindy hop -divisioonaa omissa kilpailuissaan aina vuoteen 1989 asti (HMB-organisaatio otti väliaikaisesti lindy hopin vuosiksi 1982 ja 1983 takaisin yhdeksi divisioonaksi, jolloin sekä HMB-organisaatio että Mama Lu Parks pitivät yhtä aikaa lindy hop -kilpailuja.).

Oma historiansa 1960- ja 1970-luvuilla oli myös muilla Savoy Ballroom-tanssijoilla. Al Minns ja Leon James liittoutuivat authentic jazz -tanssimisesta kiinnostuneen Marshall Stearnsin kanssa, joka käynnisti vernacular-tanssimista käsitelleen historia-projektin 1950-luvulla (Stearnsin kontekstissa 'vernacular dance'-termillä ja authentic jazz -tanssilla tarkoitetaan alkuperäistä yhdysvaltalaista jazz-tanssimista, minkä yksi osa-alue on lindy hop.). Al ja Leon olivat Marshall Stearnsin näyttöpari, jotka esittivät erilaisissa tv-ohjelmissa ja seminaareissa 1950-luvulla ja 1960-luvun alkupuolella vanhoja jazztansseja ja lindy hoppia. Tämä projekti pysähtyi väliaikaisesti Marshall Stearnsin kuolemaan vuonna 1966. Al & Leon -duo jatkoivat -Stearsin kuoleman jälkeen- aktiivista tanssiuraansa aina Leon Jamesin kuolemaan 1970-luvun alussa saakka. Oma lukunsa oli Yhdysvaltojen länsirannikolla Dean Collins, joka oppilaineen jatkoi lindy hoppaamista Los Angelesissa. Deanin ehkä keskeisin intohimo oli tanssin opettaminen mitä hän jatkoi näiden vuosikymmenten läpi aina kuolemaansa vuoteen 1984 saakka. Dean ei ehtinyt kokea kunnolla lindy hopin uudelleentulemista 1980-luvulla. Silti hänet ehdittiin tuomaan takaisin parrasvaloihin innokkaiden harrastajien toimesta 1980-luvun alussa, jolloin hän myös omine ryhmittymineen pääsi takaisin suurenkin yleisön tietoisuuteen erilaisissa tv-ohjelmissa.

1980-luvulta nykypäivään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lindy hop alkoi tulla takaisin suuren yleisön suosioon 1980-luvulta alkaen jolloin lindy hopista kiinnostuneet harrastajat etsivät vielä elossaolevia tanssijoita avukseen lindy hopin opettelemisessa. Tämä prosessi tapahtui yhtä aikaa ainakin kolmessa eri maassa: Britanniassa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Tähän prosessiin osallistuivat Englannissa ainakin Jiving Lindy Hoppers -ryhmä, joka sai avukseen edellä mainitut Mama Lu Parks Dancers -ryhmän tanssijat, Savoyn kolmannen sukupolven tanssijoista George ja Ruth "Sugar" Sullivanin sekä Whitey's Lindy Hoppers -ryhmästä lähtöisin olevien Pepsi Bethelin ja Frankie Manningin. Yhdysvalloissa tähän prosessiin osallistuivat keskeisesti jälleen Frankie Manning ja vuonna 1985 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka Al Minns. Ruotsissa myös Al ja Frankie olivat keskeisessä osassa. Al lähinnä vain lokakuussa 1984, jolloin hän opetti lindy hoppia Swedish Swing Societyn tanssijoille (myöhemmin tästä oppilasjoukosta tuli keskeinen ydin Rhythm Hots Shots -ryhmälle) ja Frankie vuodesta 1987 alkaen.

Kokonaisuudessaan tätä "lindyn suuren yleisön tietoisuuteen" -palauttamisprosessia on kutsuttu muun muassa nimellä Lindy Revival. Todellisuudessa kyseessä on the Revival of the Interest in the Lindy Hop, koska lindy hop ei koskaan kuollut vuosikymmenien aikana ennen kuin se "uudelleenlöydettiin" lähinnä valkoisten tanssinharrastajien toimesta 1980-luvulla. Lindy Revivalin tämänhetkinen tulos on nähtävissä kukoistavana lindy hop -harrastuksessa ympäri maailmaa, mikä on poikkeuksellista lindy hopin kulta-aikaan 1930–1950 -lukuihin verrattuna, jolloin lindy hoppia harrastettiin pääasiassa vain Yhdysvalloissa ja sen naapurimaissa, Brasiliassa, Australiassa sekä Euroopassa tietyissä maissa, kuten Englannissa, Irlannissa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa sekä Suomessa. Näissä maissa tanssittua "lindy hoppia" (tanssi oli tyyliltään varsin erilaista kuin Harlemin lindy hop) ei yleensä kutsuttu lindy hopiksi, vaan sitä kutsuttiin nimillä jitterbug, jive, boogie woogie ja rock and roll[7].

  1. Harri Heinilä, An Endeavor by Harlem Dancers to Achieve Equality – The Recognition of the Harlem-Based African-American Jazz Dance Between 1921 and 1943, s. 68-69.
  2. Ks. Texas tommy swing -tanssin synnystä ks.: http://etd.lib.fsu.edu/theses_1/available/etd-04102006-153222/unrestricted/rrs_thesis.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Harri Heinilä, An Endeavor by Harlem Dancers to Achieve Equality – The Recognition of the Harlem-Based African-American Jazz Dance Between 1921 and 1943, s. 143-144. Lindy hopin esiintymis- ja kilpailuversioiden rutiinit ovat havaittavissa vanhoista filmiklipeistä.
  4. Harri Heinilä, An Endeavor by Harlem Dancers to Achieve Equality – The Recognition of the Harlem-Based African-American Jazz Dance Between 1921 and 1943, s. 135-138 ja 165-168. https://authenticjazzdance.wordpress.com/2012/07/04/the-creators-of-the-lindy-hop-george-shorty-snowden-and-mattie-purnell/ . Terry Monaghan, 'George Snowden', The Dancing Times, July 2004. http://jassdancer.blogspot.fi/2012/10/shorty-george-snowden.html
  5. Harri Heinilä, An Endeavor by Harlem Dancers to Achieve Equality – The Recognition of the Harlem-Based African-American Jazz Dance Between 1921 and 1943, s. 138-141.
  6. https://authenticjazzdance.wordpress.com/2016/01/07/frankie-manning-revised-a-few-thoughts-about-his-role-in-the-lindy-hop/ .
  7. http://www.dancehistory.org, www.savoyballroom.com; Marshall & Jean Stearns: Jazz Dance, Julie Malnig: Ballroom, Boogie, Shimmy Sham, Shake; Frankie Manning: Ambassador of Lindy Hop ja Norma Miller: Swingin At The Savoy; Swedish Jitterbug; Frankie Manning – legendary dancer of The Savoy Ballroom; Norma Miller – Queen of Swing.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]