Lydia Stahl
Lydia Stahl (synt. Lydia Tškalova, s. 1885 Donin Rostov) oli venäläinen vakooja, joka työskenteli Neuvostoliiton sotilastiedustelulle 1920-luvun alusta lähtien. Hän oli sotkeentunut myös Suomessa 1933 paljastuneeseen suureen vakoilujuttuun.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Donin Rostovissa syntyneen Stahlin puoliso oli parooni Boris Stahl.[1] Lydia Stahl vieraili Suomessa ensimmäistä kertaa jo vuonna 1914, jolloin hän vietti aikaa Kauniaisten kylpylässä.[2] Pariskunta pakeni Neuvosto-Venäjältä lokakuun vallankumouksen jälkeen. Vuodesta 1918 lähtien Stahl opiskeli lakia Sorbonnen yliopistossa. 1920-luvun alussa Stahl oleskeli jälleen Suomessa, jossa hänen seurapiireissään pyörivät muun muassa maaherra Bruno Jalander ja diplomaatti Eero Järnefelt sekä kulttuurihahmot Juhani Aho, Elmer Diktonius, Elli Tompuri ja Wäinö Aaltonen.[3] Kirjailija K.-G. Olinin mukaan Stahlilla oli 1920-luvulla Pariisissa suhde Aaltoseen.[4] Stahlin ystäväpiiriin kuului myös vasemmistolaisia kuten Hella Wuolijoki ja amerikkalainen John Reed. Ilmeisesti juuri Wuolijoki värväsi Stahlin vakoilijaksi Suomessa vuonna 1921.[3] Stahl palasi Ranskaan 1922. Hänen mukanaan seurasi Kauniaisten kylpylässä työskennelyt hieroja Ingrid Boström, jonka Stahl palkkasi lastenhoitajaksi.[2]
Ranskaan palattuaan Stahl perusti Pariisiin valokuvausstudion, jossa salaisia asiakirjoja valokuvattiin. Kuvatut asiakirjat Stahl kuljetti henkilökohtaisesti Berliiniin edelleen Neuvostoliittoon vietäviksi, koska hän pystyi Nansenin passin turvin liikkumaan helposti. 1920-luvulla Stahl työskenteli neuvostotiedustelulle ilmeisesti myös Konstantinopolissa. Vuodesta 1926 hän asui Yhdysvalloissa ja sai maan kansalaisuuden. New Yorkissa asunut Stahl opiskeli myös Columbian yliopistossa. Vuonna 1928 Stahlin tiedetään käyneen jälleen Suomessa, jossa hän asui parin viikon ajan helsinkiläisessä hotellissa ennen poistumistaan maasta Turun kautta.[1][5]
Vuoden 1931 alusta lähtien Stahl asui jälleen Pariisissa, jossa hänet pidätettiin Neuvostoliiton hyväksi tapahtuneesta vakoilusta joulukuussa 1934. Tapaus liittyi Suomessa paljastuneeseen vakoilujuttuun. Stahl oli itse värvännyt latvialaisen Maria-Emma Schul-Martinin jo vuosia Suomessa toimineen vakoilurenkaan johtoon. Stahl sai viiden vuoden vankeusrangaistuksen. Stahlin vankeustuomion jälkeisistä vaiheista ei ole tietoa, mutta joidenkin lähteiden mukaan hän olisi asunut toisen maailmansodan jälkeen Argentiinassa ja jatkanut vakoilua Neuvostoliitolle.[1][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Baker, Robert K.: Rezident: The Espionage Odyssey of Soviet General Vasily Zarubin, s. 161-165. Bloomington, IN: iUniverse, 2015. ISBN 978-149-17424-1-9.
- ↑ a b En finländska Boström efterspanas av franska polisen. Tammerfors Aftonblad, 27.12.1933, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 2.11.2021. (ruotsiksi)
- ↑ a b Ruonaniemi, Antti: Vilho Pentikäinen rahoitti jetset-elämänsä vakoilemalla Neuvostoliitolle – saattoi samalla edesauttaa sodan syttymistä 19.8.2017. Yle Uutiset. Viitattu 2.11.2021.
- ↑ Palmgren, Clara ; Brandt-Vahtola, Catharina: Vakooja ja hovineiti 21.1.2016. Kaunis Grani. Viitattu 2.11.2021.
- ↑ a b Stahl palkkasi rouva Martinin Suomeen. Länsi-Savo, 28.12.1933, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 2.11.2021.