MGM-140 ATACMS

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maavoimien taktisen ohjusjärjestelmän Atacms-ohjus laukaistuna M270 MLRS -raketinheittimellä.
MGM-140 ATACMS.

MGM-140 ATACMS (engl. Army Tactical Missile System) on yhdysvaltalaisen Lockheed Martinin valmistama maavoimien taktinen ohjusjärjestelmä – tykistöohjus. Laukaisualustana on M270 MLRS tai M142 Himars -raketinheitinjärjestelmät.

Kansainvälisesti vaikuttavan rypälepommien kiellon myötä kuorma-ammusten markkinat kuivuivat. Tämän johdosta Suomen maavoimat hankki M270 MLRS:eihin päivitykset, jotka mahdollistavat itseohjautuvien järjestelmien kuten ATACMS ja GMLRS käytön.[1] Ensin mainituista käytännössä ainoastaan viimeisin variantti MGM-168 ATACMS – Block IVA tulee kysymykseen, sillä aiemmat ovat ongelmallisia kuorma-ammuksia.

Sadan miljoonan euron ATACMS Block IVA -ohjustilaus peruttiin 2014 vedoten korkeisiin kustannuksiin.[1] Puolustusvoimat piti järjestelmää yhtenä tärkeimmistä uskottavan puolustuskyvyn ylläpidon kannalta. Vastaavaa kaukovaikutuskykyä on hankittu Ilmavoimien JASSM-kaupan myötä.

  • MGM-140A – Block I
    • Aiemmin M39. Kuorma-ammus, joka sisältää 950 kpl M74-tytärammuksia. Kantama 128 kilometriä.
  • MGM-140B – Block IA
    • Aiemmin M39A1. GPS/INS-ohjautuva kuorma-ammus, joka sisältää 275 kpl M74-tytärammuksia. Kantama 165 kilometriä.
    • Lockheed Martin sai tammikuussa 2015 Yhdysvaltain puolustushallinnolta sopimuksen jatkokehittää järjestelmää, jotta rypälepommikiellon syystä eli maastoon jäävien räjähtämättömien tytärammuksien ongelmasta päästäisiin.
  • MGM-164 ATACMS – Block II
    • Aiemmin MGM-140C tai M39A3. Northrop Grummanin suunnittelema kuorma-ammus, joka sisältää 13 kpl tankintuhoaja-tytärammuksia. Vuoden 2003 lopussa Yhdysvaltain maavoimat lakkautti rahoituksen ja järjestelmää ei otettu koskaan käyttöön.
  • MGM-168 ATACMS – Block IVA
    • Aiemmin MGM-140E tai Block IA Unitary. GPS-INS-ohjautuva ammus, joka sisältää yksittäisen 230 kg taistelukärjen (ei tytärammuksia). Kehityssopimus solmittiin joulukuussa 2000, koetestit huhtikuussa 2001. Ensimmäinen tuotantosopimus solmittiin maaliskuussa 2002.
    • Kantama on sittemmin pidentynyt 300 kilometriin, rajoitteena enemmänkin MTCR-sopimus kuin tekniset syyt.
    • Suomi suunnitteli 70 raketin hankkimista, peruttiin kustannussyistä.[1]
  1. a b c Huhtanen, Jarmo: Suomi peruu sadan miljoonan ohjusoston Yhdysvalloista. Helsingin Sanomat. 29.3.2014. Arkistoitu 29.3.2014. Viitattu 2.6.2015.