Maaperä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maaperän poikkileikkaus.

Maaperä, lyhyemmin maa[1], on kallioperää peittävä, irtaimista maalajeista koostuva kerros.[2]

Maaperän paksuus Suomessa on useimmiten 3–4 metriä ja keskimäärin 8,6 metriä.[3] Maaperän paksuus vaihtelee suuresti niin, että paksuimmillaan se saattaa olla jopa 100 metriä, kun taas paikoin kallioperä voi olla täysin paljaana.

Maaperän ylin osa on maannos. Se sisältää suurimman osan maaperän kivennäisaineista eli kasvien hivenaineista. Maaperän pääosa koostuu kallioperästä peräisin olevista, eri karkeuksisista kiviaineksista, joita kutsutaan kivennäismaalajeiksi. Välistä maaperä sisältää vain kivennäismaalajeja, välistä taas melkein yksinomaan eläinten ja kasvien jäänteistä peräisin olevia eloperäisiä maalajeja. Useimmissa tapauksissa maaperä on kuitenkin sekä kivennäis- että eloperäisten aineiden sekoitus. Maaperään voidaan katsoa kuuluvaksi myös siinä oleva ilma ja vesi.

Maaperän koostumuksesta, paikallisista ilmasto-olosuhteista yms. riippuu sen taloudellinen arvo; puhutaan laihasta, viljavasta, ravintorikkaasta, kuivasta, kosteasta, kuohkeasta, jäykästä jne. maaperästä ja maan koostumusta tarkoittaen saven-, hiekan-, kalkinpitoisesta, humusrikkaasta yms. maaperästä.

  • Insinöörigeologian perusteet – kurssimoniste, TTKK
  • Jokamiehen geologia, Taipale, K. & Parviainen, J.T.
  • Pieni tietosanakirja, Otava
  1. maa. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  2. maaperä. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
  3. Maijanen Harri, Salonen Veli-Pekka & Heikkinen Pekka: Maaperän paksuus FIRE-linjoilla Lapissa. Geologi 60, 2008, s. 157–160. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]