Marian Kukiel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Puolalaisia kenraaleita - vasemmalta oikealla - Marian Kukiel (puolustusministeri), Kazimierz Sosnkowski (ylipäällikkö) ja Stanisław Kopański (yleisesikunnan päällikkö) Lontoossa 1944.

Marian Włodzimierz Kukiel (tunnettu myös pseudonyymeillä Marek Kąkol ja Stach Zawierucha, 15. toukokuuta 1885 Dąbrowa Tarnowska15. elokuuta 1972 Lontoo, Iso-Britannia) oli puolalainen kenraali, sotahistorioitsija ja poliittinen aktivisti.

Kukiel taisteli puolalaisissa legioonissa ensimmäisessä maailmansodassa. Hän oli Puolan yleisesikunnan kenraalikunnan osasto III:n apulaisjohtaja vuosina 1919-1920 ja osallistui Puolan-Venäjän sotaan 1919-1921. Hänestä tuli 51. rykmentin 20. prikaatin komentaja 1920 ja samalla kenraalikunnan historiallisen toimiston johtaja. Hän komensi 13. divisioonaa 1923-25 mutta erosi Józef Piłsudskin toukokuun vallankumouksen jälkeen. Vuodesta 1927 hän toimi sotahistorian professorina Jagiellonian yliopistossa ja hänestä tuli Puolan akatemian jäsen 1932. Hän toimi Czartoryskin museon johtajana Krakovassa 1930-1939.

Vuonna 1939 hän otti osaa Lvovin puolustukseen. Hän toimi Puolan pakolaishallituksen varasotaministerinä 1939-40 Lontoossa ja Puolan 1. joukkojen komentajana 1940-42. Vuodesta 1943 hän oli pakolaishallituksen sotaministeri ja sodan jälkeen hän toimi Puolan pakolaisyliopiston professorina 1945-1973 sekä Puolan historiainstituutin johtajana Lontoossa. Hän oli Sikorski-instituutin jäsen Lontoossa 1951-1966.

  • Dzieje wojska polskiego w dobie napoleońskiej 1795-1815 (t. 1-2 1918-20)
  • Zarys historii wojskowości w Polsce (t. 1-2 1921, julk. in 1949)
  • Wojna roku 1812 (t. 1-2 1937)
  • Dzieje Polski porozbiorowej 1795-1921 (1961)
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.