Merenkulun turvalaite

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pohjamajakka Gustaf Dalén on Suomen ensimmäinen kiinteästi asennettu pohjamajakka.

Merenkulun turvalaite on kulkuväylän merkitsemistä tai muuten vesiliikenteen ohjaamista ja turvaamista varten vesialueelle tai rannalle sijoitettu rakenne laitteineen.[1] [2]

Valaistu viitta Helsingin edustalla. Viitat ovat kelluvia turvalaitteita ja ne saattavat joskus siirtyä jäiden mukana.

Navigointiin ja väylän merkitsemiseen käytettävien merimerkkien lisäksi merenkulun turvalaitteiksi luetaan myös vesiliikennemerkit ja valo-opasteet.[3]

Merenkulun turvalaite voi olla kiinteä tai kelluva.[4] Kiinteitä turvalaitteita, jotka on perustettu kiinteästi joko maalle tai veteen (merenpohjaan), ovat mm. majakat, loistot, linjamerkit (linjataulut), suuntamerkit, apuloistot, muut loistot, reunamerkit, tunnusmajakat, kummelit ja tutkamerkit.[5]

Kelluvat turvalaitteet, kuten viitat ja poijut, on ankkuroitu pohjaan kettingillä tai köydellä.[5] Jäät voivat talvella siirrellä kelluvia turvalaitteita pois paikoiltaan.

Väylän merkitsemiseen käytetyt turvalaitteet kertovat väylän sijainnin silmin havaittavasti. Lisäksi useissa turvalaitteissa on tutkaheijastin tai tutkamajakka. Pimeässä navigointia varten suurimmassa osassa turvalaitteista on valoheijastimet. Kauppamerenkulun väylillä tärkeimmät turvalaitteet on varustettu valoilla. Veneväylillä valolaitteita ei pääsääntöisesti käytetä.

Merenkulun turvalaitteet tunnistetaan päivätunnuksen, valotunnuksen, tutkatunnuksen tai värin perusteella. Navigointiin ja yleisen väylän merkitsemiseen tarkoitettu turvalaite merkitään merikartoille.

  1. Vesiväyliin liittyviä käsitteitä (PDF) (Dnro 4956/1021/2011) 31.10.2011. Helsinki: Liikennevirasto. Arkistoitu 28.1.2013. Viitattu 31.12.2011.
  2. Merenkulun turvalaitesanasto (PDF) Turvalaitemääritelmät. 5.12.2007. Merenkulkulaitos. Arkistoitu 2.1.2014. Viitattu 11.1.2014.
  3. Liikenneviraston määräykset vesiliikennemerkeistä ja valo-opasteista (PDF) (Dnro: 6154/040/2010) FINLEX. 12.11.2010. Liikennevirasto. Viitattu 14.12.2013.
  4. Asetus vesikulkuväylien merkitsemisestä (30.11.1979/846) FINLEX. 1.4.1991. Liikenne- ja viestintäministeriö. Viitattu 11.2.2012.
  5. a b Turvalaitetyypit 10.08.2011. Liikennevirasto, liikennevirasto.fi. Arkistoitu 16.12.2013. Viitattu 2.3.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]