Merinahkiainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Merinahkiainen
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Ympyräsuiset Cyclostomata
Lahko: Nahkiaiskalat Petromyzontiformes
Heimo: Nahkiaiset Petromyzontidae
Alaheimo: Petromyzontinae
Suku: Petromyzon
Laji: marinus
Kaksiosainen nimi

Petromyzon marinus
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Merinahkiainen Wikispeciesissä
  Merinahkiainen Commonsissa

Merinahkiainen (Petromyzon marinus) on nahkiaisten heimoon kuuluva kalalaji. Sitä tavataan satunnaisesti Suomessa.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merinahkiaisen erottaa helposti tavallisesta nahkiaisesta harmahtavan vihreän selkäpuolen marmorikuvioinnin ansiosta, kun taas nahkiaisen selkä on tasavärinen.[2][3] Merinahkiaisen suu on pyöreä imusuu ja alaleuka puuttuu kokonaan.[3] Lajilta puuttuu selkäranka ja luuston tilalla on rustoa.[4] Merinahkiainen erottuu muista kaloista myös siten, että siltä puuttuu kylkiviiva-aisti ja uimarakot.[4] Sillä on kaksi selkäevää.[4] Merinahkiainen kasvaa 55–120 senttimetrin pituiseksi ja voi painaa 1–2,5 kiloa, joten se on suurin nahkiaislaji.[2][5][4]

Merinahkiaisten kutu tapahtuu touko-heinäkuussa joissa. Naaras munii 30 000–100 000 munaa uroksen kaivamaan pesään.[4] Sekä uros että naaras kuolevat pian kutemisen jälkeen.[4] Toukat kaivautuvat kuoriutumisensa jälkeen pohjan sedimenttikerrokseen ja ovat siellä 3–5 vuotta.[3] Sinä aikana ne syövät orgaanisia hiukkasia vedessä. Kasvuvaihe meressä kestää noin kolme vuotta, jonka jälkeen ne palaavat jokiin kutemaan.[2][3] Laji saavuttaa sukukypsyyden 3–5 vuoden iässä.

Merinahkiainen saalistaa tarttumalla imusuullaan kalojen kylkeen.[2] Tartuttuaan se imee ja järsii saalista. Merinahkiainen erittää saaliiseen veren hyytymistä estäviä aineita.[6]

Merinahkiainen elää Pohjoisen Atlantin vesissä.[2] Sitä tavataan Itämeressä harvalukuisena ja Suomen alueella satunnaisena.[2] Laji nousee kutemaan Britannian tai Länsi-Euroopan vesiin kaikkialle Välimeren ja Pohjanmeren välille.[3]

Merinahkiaista uhkaavat vesistöjen rehevöityminen, patojen ja sulkujen rakentaminen jokiin ja kalastus.[6][3]

  1. Petromyzon marinus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
  2. a b c d e f Merinahkiainen, Petromyzon marinus Luontoportti. Viitattu 12.12.2012.
  3. a b c d e f Sea lamprey fact file ARKive. Arkistoitu 21.8.2012. Viitattu 15.12.2012. (englanniksi)
  4. a b c d e f Selisha Cherry: Petromyzon marinus Animal Diversity Web. Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
  5. Sea Lampreys, Petromyzon marinus Marinebio. Viitattu 14.12.2012. (englanniksi)
  6. a b Fricke, Ronald: Petromyzon marinus (Linnaeus 1758), Sea lamprey (Petromyzontidae) Helsinki Commission. Viitattu 15.12.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]