Miinanraivaaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvaltalainen miinanraivaaja USS Pivot.

Miinanraivaaja on alus, jolla raivataan merimiinoja laivaväyliltä ja satamista. Alukset jaetaan karkeasti kosketus- ja heräteraivaajiin.

Kosketusraivaajat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Klassinen kosketusraivaaja museoituna Tallinnan Lennusadamissa. Peräkannella raivauskalustoa vinsseineen ja syvyysleijoineen.

Kosketusraivaaja on tyypeistä vanhempi. Alustyyppinä käytettiin aluksia, joiden peräkannella oli runsaasti tilaa raivauskaluston käsittelyä varten sekä raskaat nostopuomit ja vinssit.

Kosketusraivaus

Raivattaessa raivaaja hinaa perässään erityisillä kohoilla ja syvyysleijoilla varustettua vaijeria, jossa on määrävälein mekaanisia tai räjähdysnalleilla toimivia leikkureita, joiden osuessa merimiinan kiinnitysvaijeriin, vaijeri katkeaa ja miina kohoaa pintaan purettavaksi tai tuhottavaksi.

Raivaamisen estämiseksi tai hidastamiseksi oli erilaisia menetelmiä. Raivauskalustojen tuhoamiseen käytettiin joko räjähtäviä tai leikkurilla toimivia raivausesteitä.

Heräteraivaaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Magneettiraivain "iso pölkky" museoituna Kotkassa.

Heräteraivaaja rakennetaan antimagneettisista materiaaleista ja käytetään herätemiinojen etsintään ja tuhoamiseen. Aluksi herätemiinat raivattiin hinaamalla raivaaja-aluksen perässä ääniherätteisten miinojen tuhoamiseen tarkoitettua, potkuriääniä jäljittelevää ns. melukohoa ja magneettiherätteisten miinojen raivaamiseen käytettiin joko kohoilla varustettua kaapelilenkkiä, isoon tukinmuotoiseen kellukkeeseen tai useampaan rinnakkain hinattuun veneeseen sijoitettua sähkömagneettia. Virta näihin kaikkiin saatiin raivaajaan sijoitetusta erillisestä generaattorista.

  • Kijanen, Kalervo (toim.): Suomen Laivasto 1918 - 1968 Otava, 1968.
  • Eero Pakkala (toim.): Suomi ja meri. WSOY 1981. ISBN 951-0-10692-5.