Muistikortti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Canonin nimellä varustettu muistikortti.

Muistikortti on tietotekniikassa tiedon tallentamiseen käytettävä massamuisti. Muistikortissa tieto tallennetaan tyypillisesti elektroniseen Flash-muistiin. Tällaiset muistit ovat käytössä mm. digitaalikameroissa, PDA -laitteissa sekä useimmissa matkapuhelimissa. Myös useisiin tietokoneisiin voidaan liittää erityyppisiä muistikortteja. Useissa kannettavissa tietokoneissa on muistikortinlukija valmiina.lähde? Lisäksi vastaavaa tekniikkaa käytetään USB-muisteissa.

Muistikorttien käsittely ja tietojen säilyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistikortit ovat normaalisti kestäviä, mutta väärällä käsittelyllä kortti saattaa tulla lukukelvottomaksi. Yleensä seuraavat syyt aiheuttavat tietojen häviämistä tai kortin muuttumisen lukukelvottomaksi joko osittain tai kokonaan: sormien rasva kontaktipinnoilla, kosteus, hankaussähkö, taivutus ja rajut lämpötilan vaihtelut. Myös kesken kortin lukemisen tai kirjoittamisen aikana tehty irrotus yleensä viottaa korttia. Yleisin tiedostojen hukkaamistapa on kuitenkin kortin käyttäjä itse; vahingossa tehdyt tiedostojen tuhoamiset, kortin tahaton alustus tai epäonnistunut siirto toiselle laitteelle ovat yleisiä. Tietojen hukkuminen ei läheskään aina ole lopullista, vaan sopivilla laitteilla ja ohjelmilla tiedot pystytään usein kaivamaan esiin. Tiedot eivät varsinaisesti katoa kortilta, vaan niiden lukemiseen tarvittavat tiedot ovat näissä tapauksissa saattaneet vioittua.

Joissakin muistikorteissa on mekaaninen kirjoitussuojauskytkin, jonka päällekytkemisen jälkeen tiedostoja ei voi poistaa tai lisätä mutta ominaisuus voidaan peruuttaa kytkemällä kytkin toiseen asentoon.

Muistikorttitekniikat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräitä yleisiä muistikorttitekniikoita:

Nimi Lyhenne Suurimmat tekniikkaa hyödyntävät yritykset Kommentteja
CompactFlash Type I ja Type II CF-I ja CF-II Canon, Casio, (Hewlett-Packard), Minolta, Nikon, Pentax, SanDisk isokokoinen, suuria kapasiteetteja, hyvin nopeita; type II myös Microdrive
Secure Digital, MiniSD ja MicroSD SD ja miniSD/mSD Canon, Casio, Hewlett-Packard, Kodak, Minolta, Nikon, Pentax, SanDisk pieni; melko nopea
MultiMediaCard MMC Canon, Casio, Hewlett-Packard, Kodak, Minolta, Nikon, Nokia, Pentax, SanDisk osittain SD-yhteensopiva, hidas
SmartMedia SM Samsung, SanDisk (Olympus, Fuji) hidas, käyttö vähentynyt
xD-Picture Card xD Olympus, Fuji ei avoin, melko pieni, melko hidas
Memory Stick MS Sony, SanDisk ei avoin, monta eri versiota

Käyttö pelikonsoleissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi useat pelikonsolit ovat käyttäneet omia muistikorttiformaattejaan pelitilanteen tallentamiseen. Näistä esimerkkinä Nintendo GameCuben ja PlayStationin käyttämät kortit.

Niin sanotuissa 16-bittisissä konsoleissa, jotka käyttivät pelimoduuleja, tila pelitilan tallentamiseen oli toisinaan pelimoduulissa mukana.[1] Viidennen sukupolven pelikonsolit käyttivät tyypillisesti CD-ROM-asemaa, jolloin tarvittiin erillinen muistikortti pelitilanteen tallentamiseen.[1] Myöhemmissä konsoleissa sisällä on kiintolevy tai SSD-levy, jolloin erillistä muistikorttia ei enää tarvita.[1] Neo-Geo oli ensimmäisiä pelikonsoleita, joissa oli muistikorttituki.[2] Eräät kolikkopelit kuten Dance Dance Revolution sisälsivät tuen muistikortille, jolloin pelaajat pystyivät kuljettamaan omia tuloksiaan mukanaan.[1]

  1. a b c d Mark Christian: Saved, But Not Forgotten tedium.co. 21.2.2019. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
  2. Billy Pitt: NEO-GEO Memory Card FAQ neogeoprotos.com. 5.9.2005. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.