Natriumhypofosfiitti
| Natriumhypofosfiitti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | NaPH2O2 |
| Moolimassa | 87,976 g/mol |
| Ulkomuoto | Väritön, hydroskooppinen ja kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | Hajoaa kuumennettaessa |
| Liukoisuus veteen | 100 g/100ml (25 °C)[1] |
Natriumhypofosfiitti eli natriumfosfinaatti (NaPH2O2) on hypofosforihapokkeen natriumsuola. Yhdistettä käytetään elintarviketeollisuudessa ja metalleilla pinnoittamiseen. Natriumhypofosfiitti esiintyy usein monohydraattina NaPH2O2·H2O.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa natriumhypofosfiitti on värittömiä vettä imeviä kiteitä. Kuumennettaessa yhdiste hajoaa, jolloin muodostuu muun muassa erittäin myrkyllistä fosfiinikaasua. Natriumhypofosfiitti on erittäin vahva pelkistin, joka saattaa jopa räjähtää hapettimien kuten kloraattien vaikutuksesta.[2]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Natriumhypofosfiittia voidaan valmistaa neutraloimalla hypofosforihapoketta natriumhydroksidilla.[3]
Teollisuudessa natriumhypofosfiittia valmistetaan pääasiassa kuitenkin toisella tavalla. Menetelmässä fosfori reagoi emäksisen natrium- ja kalsiumhydroksidia sisältävän lietteen kanssa. Reaktiossa muodostunut natriumhypofosfiittiliuos suodatetaan ja neutraloidaan.[4]
- P4 +3 Na0H + 3 H2O → 3 NaPH2O2 + PH3
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Natriumhypofosfiittia voidaan käyttää elintarvikkeissa emulgaattorina, stabilisaattorina ja säilöntäaineena. Natriumhypofosfiitti estää Clostridium botulinum -bakteeria tuottamasta myrkyllisiä yhdisteitä ja sitä voidaan käyttää lihatuotteissa korvaamaan nitriittejä.[3][5][6]
Natriumhypofosfiittia käytetään myös päällystettäessä esineitä nikkelillä elektrodittomasti. Menetelmän etuna ovat matalat kustannukset ja prosessin kontrolloimisen helppous. Menetelmässä hypofosfiitti-ioni pelkistää nikkeli-ionit metalliseksi nikkeliksi, jolloin hypofosfiitti-ionit hapettuvat fosfiitti-ioneiksi.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b E.M.Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 341. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ Dale L. Perry,Sidney L. Phillips: Handbook of inorganic compounds, s. 369. CRC Press, 1995. ISBN 9780849386718. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.05.2010). (englanniksi)
- ↑ a b George A. Burdock: Encyclopedia of food and color additives, s. 2565. CRC Press, 1997. ISBN 9780849394164. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.05.2010). (englanniksi)
- ↑ Leonid Tovazhnyansky, Petro Kapustenko, Leonid Ulyev, Stanislav Boldyryev: [www.aidic.it/pres09/webpapers/105Tovazhnyansky.pdf Synthesis of energy saving integrated flowsheet for sodium hypophosphite production] Associazione Italiana Di Ingegneria Chimica. Viitattu 11.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Michael Ash,Irene Ash: Handbook of preservatives, s. 533. Synapse Info Resources, 2004. ISBN 978-1-890595-66-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.05.2010). (englanniksi)
- ↑ Leo M. L. Nollet,Fidel Toldrá: Advanced technologies for meat processing, s. 322. CRC Press, 2006. ISBN 9781574445879. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.05.2010). (englanniksi)
- ↑ B. Raj: Frontiers in Materials Science, s. 478. Universities Press, 2005. ISBN 978-81-7371-507-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.05.2010). (englanniksi)