Nuokkuhelmikkä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nuokkuhelmikkä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Helmikät Melica
Laji: nutans
Kaksiosainen nimi

Melica nutans
L.

Katso myös

  Nuokkuhelmikkä Wikispeciesissä
  Nuokkuhelmikkä Commonsissa

Nuokkuhelmikkä (Melica nutans) on Euraasiassa tavattava, rehevien metsien heinäkasvi. Suomessa laji on yleinen.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuokkuhelmikän kukinto.
Nuokkuhelmikän hedelmiä.

Nuokkuhelmikkä kasvaa 35–50 cm korkeaksi. Kasvi on pitkärönsyinen ja kasvutavaltaan pysty tai koheneva. Varren tyviosa on väriltään violetti. Lehtitupet ovat litteitä ja varsinkin selkäsuoneltaan karheita. Nuokkuvat lehdet ovat 2–3 mm leveitä, tasasoukkia, suippoja ja kiiltäviä. Lehden kieleke on enintään 1 mm pitkä, ruskehtava ja tylppä. Kukinto on 7–10 cm pitkä, toispuoleisesti nuokkuva terttumainen röyhy. Tähkylät ovat 5–10 mm pitkiä, lyhytperäisiä ja nuokkuvia. Kaleet ovat väriltään sinipunertavia. Nuokkuhelmikkä kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.[1]

Nuokkuhelmikkä muistuttaa läheisesti Suomessa harvinaisia mätäshelmikkää (M. picta) ja röyhyhelmikkää (M. uniflora).[1]

Nuokkuhelmikkää tavataan lähes koko Euroopassa Isosta-Britanniasta, Saksasta ja Pohjois-Italiasta itään Keski-Venäjälle saakka. Pohjoisessa lajia tavataan koko Fennoskandiassa ja paikoitellen Pohjois-Venäjällä. Lisäksi lajia tavataan paikoitellen havumetsävyöhykkeellä Keski- ja Itä-Siperiassa, Pohjois-Kiinassa ja Japanissa.[2]

Nuokkuhelmikkä kasvaa yleisenä koko Suomessa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta, jossa se on harvinaisempi. Erityisen yleinen nuokkuhelmikkä on Etelä-, Keski- ja Itä-Suomessa.[3]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuokkuhelmikkä viihtyy rehevänpuoleisissa ja rehevissä metsissä ja lehtoniityillä. Pohjoisessa lajia tavataan myös erityyppisissä korvissa.[1]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 592.
  2. Den virtuella floran: Bergslok (Melica nutans) — Norra halvklotet Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 14.12.2010.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Nuokkuhelmikän levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 14.12.2010.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]