Oleg Makarov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oleg Grigorjevitš Makarov
Henkilötiedot
Syntynyt6. tammikuuta 1933
Neuvostoliitto Udomlja Venäjän SFNT, Neuvostoliitto
Kuollut28. toukokuuta 2003 (70 vuotta)
Venäjä Moskova, Venäjä
Kansalaisuus  Venäjä
Ammatti insinööri
Ura
Tyyppi Avaruuslennolle osallistuja
Aika avaruudessa 21 vuorokautta
Eläköityminen 4. huhtikuuta 1986
Lennot
  Sojuz 12
  Sojuz 18-1
  Sojuz 27
  Sojuz 26
  Sojuz T-3
Oleg Makarov (oikealla) neuvostoliittolaisessa postimerkissä vuonna 1978.

Oleg Grigorjevitš Makarov (ven. Олег Григорьевич Макаров, 6. tammikuuta 1933 Udomljassa, Venäjän SFNT:ssä, Neuvostoliitossa28. toukokuuta 2003 Moskovassa, Venäjällä) oli neuvostoliittolainen insinööri ja kosmonautti.

Oleg Makarov valmistui insinööriksi moskovalaisesta Bauman-instituutista vuonna 1957. Hän pääsi Vostok-avaruusaluksen suunnitteluinsinööriksi. Hän osallistui myös Saljut-avaruusaseman suunnitteluun. Vuonna 1966 hänet valittiin kosmonauttikoulutukseen. Hän kuuluin niihin kosmonautteihin, jotka koulutettiin Neuvostoliiton suunnittelemaa Kuu-lentoa varten.

Vuonna 1973 Makarov lensi ensi kerran avaruuteen, aluksena oli Sojuz 12. Vuonna 1975 hän oli valmis Sojuz 18-1 -lennolle, jonka laukaisu jäi ballistiseksi lennoksi. Vuonna 1978 Makarov lensi Saljut 6 -avaruusasemalle Sojuz 27 -aluksella palaten Sojuz 26 -aluksella. Viimeisen avaruuslennon hän teki vuonna 1980, kun hän oli osa Saljut 6:n yhdeksättä miehistöä, avaruusalus oli Sojuz T-3. Kaikkiaan hän oli avaruudessa 21 vuorokautta.

4. huhtikuuta 1986 Makarov erosi kosmonauttijoukoista. Hänestä tuli NPO Energijan (nykyinen Energija) tekninen johtaja. Hän osallistui Mir-avaruusaseman ja Buran-avaruussukkulan suunnitteluun.

Makarov kuoli vuonna 2003 sydänkohtaukseen. Hän oli naimisissa ja perheessä on kaksi lasta.

Oleg Makarov sai kahdesti Neuvostoliiton sankari -mitalin ja neljä kertaa Leninin kunniamerkin.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]