Onnenpoika (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo vuoden 1973 elokuvasta. Bille Augustin vuoden 2018 elokuvasta katso Onnen poika.
Onnenpoika
O Lucky Man!
Ohjaaja Lindsay Anderson
Käsikirjoittaja David Sherwin
Perustuu McDowellin alkuperäisideaan
Tuottaja Lindsay Anderson
Michael Medwin
Säveltäjä Alan Price
Kuvaaja Miroslav Ondříček
Leikkaaja David Gladwell
Pääosat Malcolm McDowell
Ralph Richardson
Rachel Roberts
Arthur Lowe
Helen Mirren
Graham Crowden
Dandy Nichols
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdistynyt kuningaskunta
Levittäjä Warner Bros.
Ensi-ilta 1973
Kesto 184 min, Suomessa 167 min[1]
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Onnenpoika (O Lucky Man!) on Lindsay Andersonin ohjaama brittiläinen draamakomediaelokuva vuodelta 1973. Se pyrkii olemaan allegoria elämästä kapitalistisessa yhteiskunnassa.

Onnenpoika on keskimmäinen Andersonin kolmen elokuvan sarjasta, jonka kaikki elokuvat on käsikirjoittanut David Sherwin. Jokaisessa esiintyy myös Malcolm McDowellin esittämä jokamieshahmo Mick Travis. Elokuvassa Jos... (1968) hän tekee vallankumousta sisäoppilaitoksessa, elokuvassa Britannia Hospital – juhlapäivä (1982) hän on sivuosassa röyhkeänä dokumentaristina, joka tutkii erään professorin epäilyttäviä touhuja. Tässä elokuvassa Travis etenee kahviyhtiön myyntimiehestä filmitähdeksi. Elokuvan alkuperäisidea tulikin McDowellilta ja hänen nuoruudenaikojensa kahvimyyjäkokemuksista.

Elokuva alkaa näennäisen irrallisella mustavalkoisella mykkäelokuvakohtauksella, jossa kahvinpoimija (kömpelösti maskeerattu McDowell) joutuu oikeuteen muutaman kahvipavun varastamisesta ja hänen kätensä katkotaan macheteveitsellä. Elokuvan tarina keskeytyy usein Alan Pricen ja hänen yhtyeensä musiikkiesitykseen.

Kahviyhtiön myyjävalmennuksen priimus Travis pääsee yllättäen kesken kurssin Koillis-Englannin myyntipiirin päälliköksi. Myyntimatkallaan hän eksyy sotilasalueelle, otetaan kiinni ja joutuu kidutettavaksi kuulustelussa. Palohälytyksen ansiosta hän pääsee pakenemaan, mutta koko ympäristökin on tulessa ja Travisin auto räjähtää kuumuudessa. Hän jatkaa pakoaan jalan ja hakee suojaa kirkosta, jossa on menossa jumalanpalvelus. Travis pyörtyy takapenkkiin ja herää vasta kirkonmenojen jälkeen. Papin vaimo imettää Travisiä ja papin lapset johdattavat hänet valtatielle, jossa yrittää liftata takaisin Lontooseen. Musta limousine pysähtyy, ja kuljettaja ehdottaa suostumista lääketieteelliseen kokeeseen maksua vastaan. Travis suostuu, hänet viedään sairaalaan mutta hän pakenee huomattuaan erään toisen vapaaehtoisen muuttuneen puolittain siaksi.

Travis pääsee kyytiin keikkabussiin, jossa nuori nainen Patricia (Helen Mirren) pitää hänestä huolta. Lontoossa Travis herää talosta, jossa Alan Price soittaa yhtyeineen alakerrassa ja yläkerrassa keikkabussin nainen tarjoaa Travisille aamiaista. Nainen kertoo, että hänen isänsä Sir James Burgess omistaa puolet maailman kuparikaivoksista ja varoittaa Travisia, ettei kaikki kiiltävä ole kultaa. Travis juonii itselleen tapaamisen Burgessin kanssa tämän pilvenpiirtäjätoimistossa, jossa muuan professori heittäytyy ikkunasta kuolemaan mukanaan tätä estämään rientänyt Burgessin miespuolinen assistentti.

Travis saa saman tien paikan uutena assistenttina ja joutuu avustamaan neuvotteluissa afrikkalaisvaltion diktaattorin, tohtori Mundan kanssa. Burgess myy tämän hallinnolle napalmin kaltaista ainetta PL45 kapinallisten rauhoittamiseksi. Häikäilemätön Burgess lavastaa Travisin syylliseksi tohtori Mundan vaatimien kultaharkkojen salakuljetukseen, ja Travis joutuu vankilaan viideksi vuodeksi.

Viisi vuotta myöhemmin Travis on vapautunut vankilasta ja omaksunut humanistisia aatteita. Hän kuitenkin huomaa idealisminsa herättävän lähinnä epäilyjä ja vihaa avustettavissa. Elokuvan lopussa Travis on elokuvan koekuvauksessa, jossa ohjaaja (Lindsay Anderson itse kreditoimattomana) toistuvasti pyytää Travisiä hymyilemään, mutta tämä kysyy aina miksi. Äkkiä leikataan mustaan (tätä keinoa käytetään läpi elokuvan), ja Travisin kasvoille ilmestyy oivaltava ilme. Viimeisessä kuvassa nähdään ihmisiä tanssimassa.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet näyttelijöistä nähdään elokuvassa useissa rooleissa:

 Malcolm McDowell  Mick Travis / kahvivaras  
 Ralph Richardson  Monty / Sir James Burgess  
 Rachel Roberts  Gloria Rowe / Madame Paillard / Mrs. Richards  
 Arthur Lowe  Mr. Duff / Charlie Johnson / Dr. Munda  
 Helen Mirren  Patricia / koekuvaussihteeri  
 Graham Crowden  Dr. Millar / professori Stewart  
 Dandy Nichols  sotilastukikohdan toimistoemäntä  
 Peter Jeffrey  tehtaanjohtaja / vankilanjohtaja  
 Philip Stone  Jenkins / kuulustelija / Pelastusarmeijan majuri  
 Wallas Eaton  John Stone / eversti Steiger / vanginvartija / filmiyhtiön johtaja  
 Warren Clarke  MC Wakefield Clubilla / Warner / sairaanhoitaja  
 Bill Owen  Barlow / tarkastaja Carding  
 Michael Medwin  armeijan kapteeni / voimalaitosteknikko / Belminsterin herttua  
 Alan Price  Alan Price  

Elokuvassa kuultavat laulut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(kaikissa esittäjänä Alan Price yhtyeineen)

  1. "O Lucky Man!"
  2. "Poor People"
  3. "Sell Sell"
  4. "Pastoral"
  5. "Arrival"
  6. "Look Over Your Shoulder"
  7. "Justice"
  8. "My Home Town"
  9. "Changes"
  10. "O Lucky Man!"

Elokuva sai vaihtelevia tai kielteisiä arvioita. The New York Timesin Vincent Canby moitti, etteivät elokuvan tarjoamat oivallukset eikä tuotannon laatu oikein kanna miltei kolmen tunnin keston yli.[2]

Elokuvasta onkin tehty useita lyhennettyjä versioita. Esimerkiksi Yhdysvaltojen teatterikopiot lyhennettiin noin 20 minuutilla. Lyhennettyjä ovat olleet myös molemmat VHS-versiot Britanniassa. Ruotsissa ja Suomessa esitetty versio on noin 15 minuuttia alkuperäistä lyhyempi (167 min).

  1. Onnenpoika Elonet.
  2. Canby, Vincent: O Lucky Man! : English Comedy Tells of a Classic Innocent, The New York Times 14.6.1973.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:O Lucky Man!