Otsalohko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Otsalohko merkitty kuvaan sinisellä.

Otsalohko eli frontaalilohko (lat. lobus frontalis) on isoaivopuoliskojen etuosassa sijaitseva alue. Otsalohko sisältää primaarisen motorisen aivokuoren ja prefrontaalisen lohkon. Otsalohko osallistuu liikkeiden, tuoreen muistin ja tunteiden suunnitteluun.[1]

Aivojen osista otsalohkot ja varsinkin niiden etualueet kehittyvät viimeisenä.[2][3] 18- ja 25-vuotiaiden aivoista paljastuu vielä merkittäviä anatomisia eroja[4] ja kypsyminen kestää 25–30-vuotiaaksi asti.[5] Kypsymisessä aivokuoren hermosolumassa, harmaa aine, vähenee, mutta aivoalueiden välisistä yhteyksistä vastaavan valkean aineen määrä lisääntyy.[2] Aivojen hermoverkot muuttuvat vielä aikuisiälläkin, mikä mahdollistaa uuden oppimisen ja kuntoutumisen aivovaurioista.[6]

Otsalohkossa on orbitaalinen eli etuotsalohko (prefrontal cortex), josta myös käytetään nimitystä orbitofrontaalikorteksi eli OFC. Alue liittyy tunteisiin ja henkiseen palkitsemiseen, ja siksi sitä toisinaan pidetään limbisen järjestelmän osana. Se liittyy myös päätöksentekoon ja ennakkoluuloisuuteen sekä palkitsevaan tai rankaisevaan suunnitelmalliseen käytökseen. Jos alue vaurioituu, käytös muuttuu sopimattomaksi (esim. kiroilua).[7]

Dorsolateraalinen otsalohko on olennainen toiminnanohjauksen, ongelmanratkaisun ja tarkkaavaisuuden kannalta. Työmuistin komentoyksikköä kuormittavien tehtävien on myös havaittu aktivoivan dorsolateraalista otsolohkoa.lähde?

Ventromediaalinen otsalohko on keskeinen emootioiden, erityisesti tunteiden säätelyn ja impulssikontrollin,lähde? kannalta.[8] Sen vaurioituminen poistaa subjektiiviset unikuvat.[9]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.