Pankkikirja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saksalaisen säästökirjan sisäsivu
Asiakkaita jonottamassa Helsingissä vuonna 1943 pankkikirjat kädessä maksamaan veroja

Pankkikirja on pankin myöntämä paperinen kirja, jossa pidetään kirjaa tilitapahtumista.

Pankkikirjoja on kahta päätyyppiä: säästökirjoja ja vastakirjoja. Säästökirjat ovat sidottuina säästötileihin ja ovat velkakirjan luonteisia. Niihin ei voi liittää muita pankkipalveluita, ja asiointi onnistuu vain pankin tiskillä kyseisen säästökirjan kanssa[1]. Vastakirjat ovat sen sijaan vastaavasti sidottuina käyttötileihin[2].

Pankkikirjat voivat olla myös muistikirjatyyppisiä, jolloin rahaa voi nostaa myös esimerkiksi henkilötodistusta vastaan ja tiliin voi liittää myös muita tilinkäyttövälineitä. Pankkikirjoja käytettiin pankkiasioinnin lisäksi aiemmin myös esimerkiksi vuokravakuuksina[2], ja säästökirjoja myös annettiin lahjoina[3].

Vielä vuonna 2002 Suomessa oli käytössä ainakin 1,4 miljoonaa pankkikirjaa, joista noin puolet aktiivikäytössä[2].

Pankkikirjoista luopui ensimmäisenä Suomessa Nordea vuonna 2010[4], jonka jälkeen myös muut pankit ovat luopuneet niistä pikku hiljaa[3]. Säästökirjoja on kuitenkin vieläkin (2021) vähäisesti käytössä[3], ja niistä saa edelleen talletukset pois, ellei kyseessä ole erittäin kauan käyttämättömänä ollut tili[1].

  1. a b Arto Loukasmäki: Pankkikirjan omistava säästäjä voi menettää rahat, jos tili on ollut pitkään käyttämättä yle.fi. 31.7.2017. Yleisradio. Viitattu 16.8.2021.
  2. a b c Ahti Terhemaa: Sadattuhannet käyttävät yhä pankkikirjaa Taloussanomat. 18.4.2002. Iltasanomat. Viitattu 16.8.2021.
  3. a b c Tapio Termonen: Vanhanaikaisia pankkikirjoja on vielä käytössä – Osuuspankki lopettaa vastakirjat kesällä Yle. 19.3.2021. Viitattu 16.8.2021.
  4. Kaup­pa­leh­ti: Nordea luopuu pank­ki­kir­jois­ta Kaleva. 22.01.2010. Viitattu 16.8.2021.
Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.