Peltonätkelmä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Peltonätkelmä
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit
Alakaari: Koppisiemeniset
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Suku: Nätkelmät Lathyrus
Laji: sativus
Kaksiosainen nimi

Lathyrus sativus
L.

Katso myös

  Peltonätkelmä Wikispeciesissä
  Peltonätkelmä Commonsissa

Peltonätkelmä (Lathyrus sativus) on yksivuotinen Suomessa myrkylliseksi luokiteltu hernekasvi nätkelmien suvussa. Sitä esiintyy Etelä- ja Itä-Euroopassa kuten myös Afrikassa ja Aasiassa. Suomessa peltonätkelmä esiintyy maan eteläosissa, mutta on hyvin harvinainen.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltonätkelmän rento ja kalju varsi kasvaa 20:stä 80:een senttimetriä pitkäksi. Lehdissä on yksi pari kapeansuikeita lehdyköitä ja kärhellinen kärki. Terttukukinto koostuu tavallisesti yhdestä kukasta, jonka väri vaihtelee valkoisesta vaalean sinipurtavaan. Palot ovat ruskeita 2–4 senttimetriä pitkiä.[1]

Peltonätkelmää on viljelty vuosituhansien ajan, eikä sen tarkkaa alkukotia tunneta.[2] Se kasvaa ilmeisen luonnonvaraisena Kaakkois-Euroopassa (Bulgariassa ja entisen Jugoslavian alueella). Se on levinnyt ihmisen mukana suureen osaan Eurooppaa, Pohjois- ja Itä-Afrikkaan, Australian koillisosaan ja Aasiassa etenkin Lähi-idän ja Intian alueille.[3]

Käyttö ja myrkyllisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peltonätkelmää kasvatetaan viherrehuksi ja siementensä takia. Se on typensitojakasvi, jota kasvatetaan vuoroviljelyssä riisin, kikherneen, linssin tai ohran kanssa.[2]

Lajia käytetään ainakin Aasiassa ja Itä-Afrikassa yleisenä ravinto- ja rehukasvina. Sen proteiinirikkaat siemenet sisältävät neurotoksiinia (oksalyylidiaminopropionihappo, ODAP), joka laajamittaisessa altistuksessa, erityisesti yhdistettynä aliravitsemukseen, aiheuttaa alaraajojen halvaantumista. Käyttöä pidetään turvallisena, jos ruokavaliosta alle 30% perustuu nätkelmänsiemeniin. ODAPin määrää voidaan vähentää liottamalla ja keittämällä, varsinkin jos liotus- ja keitinvettä vaihdetaan välillä, mutta käsittely huonontaa siementen ravintoarvoa.[2]

Peltonätkelmästä tehtyä jauhoa käytetään nykyisinkin joissakin perinteisissä ruuissa osissa Italiaa ja Espanjaa.

Peltonätkelmän jalostettuja lajikkeita (var. azureus) kasvatetaan koristekasvina.[1] Se muistuttaa ulkomuodoltaan hajuherneenä tunnettua tuoksunätkelmää, mutta on likimain tuoksuton.[4]

  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.) 1998: Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos, 656 s. Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo. Helsinki.
  1. a b Peltonätkelmä Luontoportti. Viitattu 14.6.2022. (englanniksi)
  2. a b c Ken Fern: Lathyrus sativus Tropical Plants Database. Viitattu 14.6.2022.
  3. Lathyrus sativus L. Plants of the World Online. Viitattu 14.6.2022.
  4. Growing: Lathyrus sativus azureus, Electric Blue Species Sweet Peas Hedgerow Rose. 2014. Viitattu 14.6.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]