Pipotiatsiini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pipotiatsiini
Pipotiatsiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
10-[3-[4-(2-hydroksietyyli)piperidin-1-yyli]propyyli]-N,N-dimetyylifenotiatsiini-2-sulfonamidi
Tunnisteet
CAS-numero 39860-99-6
ATC-koodi N05AC04
PubChem CID 62867
DrugBank DB01621
Kemialliset tiedot
Kaava C24H33N3O3S2 
Moolimassa 475,667 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa Oraalinen, intramuskulaarinen

Pipotiatsiini on tyypillinen antipsykoottinen lääke eli neurolepti. Suomessa sitä käytetään lähinnä vain laitosolosuhteissa, kuten psykiatrisessa sairaalassa.lähde? Sillä hoidetaan kroonista skitsofreniaa. Pipotiatsiinia voidaan käyttää, mikäli sairaus on resistentti uudemmille, atyyppisille neurolepteille. Mahdollisesti toinen hoitoresistenttiin skitsofreniaan käytettävä lääke, klotsapiini on voinut aiheuttaa vakavia verimuutoksia aikaisemmin, jolloinka pipotiatsiini voidaan ottaa käyttöön.

Pipotiatsiini on sen aiheuttamien vakavien sivuvaikutusten vaaran vuoksi (mm. QT-ajan pidentymä sydämen sykkeessä) saatavilla ainoastaan erityisluvalla. Lääkemarkkinoilla sen kauppanimi on Piportil.

Lääke annostellaan pistoksena eli injektiona lihakseen (im.). Sen antaa yleensä tehtäväänsä koulutettu sairaanhoitaja. Pipotiatsiinia on 25 milligrammaa yhtä millilitraa kohden injektionestettä. Injektiota ei saa suorittaa suonensisäisesti (iv.). Siitä saattaisi seurata kardiovaskulaarisia rajuja haittoja, kuten äkillinen verenpaineen aleneminen sekä potilaan pyörtyminen. Pipotiatsiinille tunnetaan fentiatsiini-allergian ohella muitakin vasta-aiheita, jotka arvioi lääkäri hoidon määrätessään: sydämen ja verenkiertoelimistön sairaudet, sekä maksan taikka munuaisten vajaatoiminta ovat esimerkiksi tällaisia vakavia esteitä pipotiatsiini-hoidolle.

Sivuvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pipotiatsiini kuuluu fentiatsiineihin, sekä on likeistä sukua mm. klooripromatsiinille ja tioridatsiinille. Näiden lääkkeiden aiheuttamat haittavaikutukset lienevät jokseenkin identtisiä. Joskin pipotiatsiinin kohdalla on ekstrapyramidaalisten haittavaikutusten (EPS) arveltu ilmaantuvan herkemmin, kuin muilla fentiatsiini-pohjaisilla neurolepteillä.[1]

  1. Lääketietokeskus: Pharmaca Fennica – PF2011 (s. 780)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]