Pjotr Boborykin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pjotr Boborykin.

Pjotr Dmitrijevitš Boborykin (ven. Пётр Дми́триевич Боборы́кин, 27. elokuuta 1836 Nižni Novgorod12. elokuuta 1921 Lugano, Sveitsi) oli venäläinen kirjailija.[1]

Pjotr Boborykin syntyi tilanomistajan perheeseen. Hän opiskeli Kazanin ja Tarton yliopistoissa. Boborykin aloitti näytelmäkirjailijana vuonna 1860 ja julkaisi vuosina 1862–1864 omaelämänkerrallisen romaanin V put-dorogu (”Matkalle lähtiessä”). Vuosina 1863–1865 hän toimitti ja julkaisi Biblioteka dlja tštenija -kirjallisuuslehteä ja toimi myöhemmin Otetšestvennyje zapiskin kirjeenvaihtajana sekä muun muassa Vestnik Jevropyn ja Severnyi vestnikin avustajana. 1890-luvun alusta lähtien hän asui ulkomailla.[1]

Boborykin on kirjoittanut yli sata romaania, pitkää kertomusta, näytelmää ja kirjallisuustieteellistä teosta. Hän kuvaa niissä 1800-luvun lopun Venäjän yhteiskuntaa kriittisesti naturalismin hengessä. Kestävää arvoa on muistelmateoksella Za polveka (”Puolen vuosisadan aikana”).[1] Boborykin tunnetaan myös siitä, että hän toi venäjän kieleen sanan intelligentsia sen nykyisessä merkityksessä[2].

  1. a b c Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 19.11.2012. (venäjäksi)
  2. Gumanitarnyi slovar slovari.yandex.ru. Viitattu 19.11.2012. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]