Pontormo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pontormo
Henkilötiedot
Syntynyt24. toukokuuta 1494
Pontorme, Italia
Kuollut2. tammikuuta 1557 (62 vuotta)
Firenze, Italia
Kansalaisuus Italialainen
Taiteilija
Ala Maalaustaide
Taidesuuntaus Manierismi
Kristuksen ristiltäotto, 1525–1528.
Halberdierin muotokuva, 1528–1530. Öljy kankaalle 92 × 72 cm, J. Paul Getty Museum, Los Angeles

Pontormo eli Jacopo Carucci (24. toukokuuta 14942. tammikuuta 1557), joka tunnetaan myös nimellä Jacopo da Pontormo ja Jacopo Pontormo, oli italialainen manierismia edustanut taidemaalari.[1] Hän on kuuluisa hahmojensa kierteisistä asennoista ja moniselitteisestä perspektiivin käytöstä. Hänen figuurinsa tuntuvat usein leijuvan epämääräisessä tilassa painovoiman häiritsemättä.

Jacopo Carucci syntyi Pontormessa lähellä Empolia. Pontormo maalasi Firenzessä ja sen lähiympäristössä, usein Medicien tuella. Hän oleskeli jonkin aikaa Roomassa, paljolti nähdäkseen Michelangelon teoksia, jotka vaikuttivat hänen myöhempään tyyliinsä.

Ahdistuneet kasvot ja pidentyneet vartalot ovat hänen maalauksilleen luonteenomaisia. Pontormon varhainen tyyli näkyy hyvin hänen maalauksessaan joka esittää Neitsyt Marian ja Pyhän Elisabethin vierailua (1514–1516). Hahmot ovat kuin tanssivia. Vuosikymmentä myöhemmin hän maalasi samasta aiheesta toisen maalauksen Pyhän Mikaelin kirkkoon Carmignanoon lähellä Firenzeä. Aikaisempi maalaus on lähempänä hänen opettajansa Andrea del Sarton tyyliä.

Pontormon tyylin muutos näkyy myös maalauksessa Joosefista Egyptissä, joka on maalattu samoihin aikoihin kuin Vierailu. Maalaus on huomattavasti manieristisempi tyyliltään.

Pääteokset Firenzessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri alttaritaulu, jonka Pontormo maalasi 1528 Brunelleschin suunnittelemaan Santa Felicita-kappeliin Firenzessä, kuvaa Kristuksen ottamista ristiltä. Maalausta pidetään yleisesti Pontormon säilyneistä teoksista parhaimpana.[1] Henkilöhahmot on kuvattu kirkkain värein ja terävästi muotoiltuina. Hahmot kiemurtelevat ovaalin muotoisessa sommitelmassa, ja maalauksen tilavaikutelma on litistyneen tuntuinen. Kuvassa ei näy ristiä, vaikka se kuvaakin ristiltä ottamista.

Firenzessä on säilynyt muitakin Pontormon teoksia, kuten Uffizin Galleriassa olevat muotokuvat ja Illallinen Emmauksessa.

Monet Pontormon tunnetuimmat maalaukset kuvaavat tungeksivia ihmisjoukkoja, joiden hahmot on aseteltu vaihteleviin äärimmäisiin asentoihin, usein kontrapostoon.

Pontormon tuotanto oli useiden vuosisatojen ajan poissa muodista. Tänä aikana monia maalauksia katosi tai tuhoutui. Pontormo on saanut taidehistoriassa sittemmin enemmän huomiota, ja hänen maalaamansa Halberdierin muotokuva oli vuosina 1989-2002 kallein maalaus vanhojen mestarien maalaamista teoksista.

Pontormon seuraajia on ollut vähän. Toisaalta hänen tyylinsä on vaikeasti imitoitavaa, toisaalta sen seuraamiseen ei ole ollut kiinnostusta. Vain Pontormon lähimmän oppilaan Bronzinon varhainen tuotanto on niin lähellä opettajan jälkeä, että joidenkin maalausten attribuointi on ollut vaikeaa.

Pontormon teoksissa on osittain samaa manierismia kuin Rosso Fiorentinon ja Parmigianinon teoksissa. Hän katsasti barokkia samoin kuin El Grecon jännitteisyyttä.

  1. a b Jacopo da Pontormo Encyclopaedia Britannica. Viitattu 5.6.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]