Puolan ilmavoimat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Puolan ilmavoimat
Siły Powietrzne

Konetunnus
Toiminnassa 1918–
Valtio  Puola
Puolustushaarat ilmavoimat
Rooli ilmasodankäynti
Osa joukkoa Puolan asevoimia
Koko 16 500 henkeä[1]
261+ lentokonetta[2]
Värit punainen ja valkoinen
Marssi Marsz Lotników (lentäjien marssi)[3]
Sodat ja taistelut

Puolan-Ukrainan sota
Puolan–Neuvosto-Venäjän_sota
Toinen maailmansota

Irakin sota
Afganistanin sota
Operaatio Inherent Resolve
Komentajat
Nykyinen komentaja Prikaatinkenraali Ireneusz Nowak

Puolan ilmavoimat (puol. Siły Powietrzne) on Puolan asevoimien puolustushaara, joka vastaa ilmapuolustuksesta. Heinäkuuhun 2004 sen nimenä oli ilmapuolustus ja ilmatorjuntajoukot (puol. Wojska Lotnicze i Obrony Powietrznej) Vuonna 2014 ilmavoimiin kuului 16 425 sotilasta ja 475 lentokonetta, jotka oli sijoitettu kymmeneen tukikohtaan Puolassa.

Puolan ilmavoimat sai alkunsa vuoden 1917 jälkipuoliskolla, ja ne perustettiin virallisesti vuonna 1918, ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeisinä kuukausina. Saksan ja Neuvostoliiton vallattua maan vuonna 1939 noin 70 prosenttia kalustosta tuhoutui, mutta suuri määrä henkilöstöstä pakeni Unkarin ja Romanian kautta Ranskaan jatkaakseen taistelua koko toisen maailmansodan ajan liittoutunienden ilmavoimissa, ensin Ranskassa, sitten Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja myöhemmin myös Neuvostoliitossa. Toisen maailmansodan aikana puolalaisia lentäjiä taisteli sekä länsi- että itärintamalla.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Puolan ilmavoimien historia

Alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilasilmailu alkoi Puolassa jo ennen virallisesti tunnustettua itsenäistymispäivää (11. marraskuuta 1918). Puolan ilmavoimien ensimmäiset itsenäiset yksiköt, jotka palvelivat uudelleen perustettua Puolan itsenäistä valtiota, muodostettiin itse asiassa jo aiemmin, vuonna 1917, ennen kuin ensimmäinen maailmansota oli päättynyt. Kun Venäjän vallankumous alkoi ja tsaarikunta menetti vähitellen maan hallinnan, puolalaiset lentäjät käyttivät kaaosta hyväkseen ja muodostivat spontaaneja lentoyksiköitä nykyisen Valko-Venäjän, Etelä-Ukrainan ja Kuban-joen varrella sijaitseville alueille.[4] Siihen asti puolalaiset lentäjät olivat lentäneet vain Venäjän, Saksan tai Itävalta-Unkarin armeijan jäseninä. Ensimmäiset tunnetut ilmavoimien yksiköt, jotka palvelivat uudelleen perustettua Puolan valtiota, olivat: I Polski Oddział Awiacyjny (1. Puolan ilmailuyksikkö) Minskissä, joka perustettiin 19. kesäkuuta 1917,[4] 2. armeijakunnan 1. ja 2. ilmailuyksikkö, 4. kivääridivisioonan ilmalaivasto sekä Samodzielny Polski Oddział Awiacyjny (itsenäinen puolalainen ilmailuyksikkö) Odessassa.[5]

Perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puola oli Saksan ja Itävalta-Unkarin miehityksen alaisena aselepoon asti, mutta puolalaiset alkoivat ottaa ohjat käsiinsä, samalla kun keskusvallat romahtivat. Puolan ilmavoimat koostuivat aluksi lähinnä saksalaisista ja itävaltalaisista lentokoneista, jotka olivat entisten miehittäjien jättämiä tai heiltä kaapattuja, lähinnä Suurpuolan kapinan aikana. Puolan ilmavoimat käyttivät näitä koneita ensimmäisen kerran Puolan ja Ukrainan välisessä sodassa vuoden 1918 lopulla Lwówin (nykyisen Lvivin) kaupungin ympärille keskittyneissä taisteluissa.[6] Lentäjä Stefan Bastyr suoritti 2. marraskuuta 1918 puolalaisen lentokoneen ensimmäisen taistelulennon Lwówista.[7]

Kun Puolan ja Neuvostoliiton välinen sota syttyi helmikuussa 1920, Puolan ilmavoimat käyttivät erilaisia entisiä saksalaisia ja itävaltalais-unkarilaisia sekä vastikään hankittuja länsimaalaisia ympärysvaltojen lentokoneita. Yleisimpiä olivat tuolloin kevyet pommikoneet ja tiedustelukoneet, joista runsaimpia olivat ranskalaiset Breguet 14 -pommikoneet, saksalaiset LVG C.V -tiedustelukoneet, brittiläiset Bristol F2B -tiedustelukoneet ja italialaiset Ansaldo Balilla -hävittäjät.[8]

Puolan ja Neuvostoliiton sodan päätyttyä vuonna 1921 suurin osa ensimmäisen maailmansodan kuluneista lentokoneista poistettiin vähitellen käytöstä, ja vuodesta 1924 alkaen ilmavoimia alettiin varustaa uusilla ranskalaisilla lentokoneilla. Kaikkiaan vuosina 1918-1924 Puolan ilmavoimissa ja merilentotoiminnassa oli 2160 lentokonetta (kaikki eivät olleet käyttökunnossa), joista 1384 oli tiedustelukoneita ja 410 hävittäjiä.[9] Vuosina 1924-1930 Puolan ilmavoimien ensisijainen hävittäjä oli SPAD 61, ja sen tärkeimmät pommikoneet olivat ranskalaisvalmisteiset Potez 15 ja Potez 25, joka lopulta valmistettiin Puolassa Aéroplanes Henry Potezin lisenssillä.

Ensimmäinen Puolassa suunniteltu ja sarjatuotettu lentokone, joka palveli maan ilmavoimissa, oli Podlasien lentokonetehtaan vuonna 1930 valmistama PWS-10-hävittäjä.

Sotien väliset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolan ilmavoimien hävittäjiä, 1919

Vuonna 1933 suunniteltiin ja valmistettiin Zygmunt Pulawskin ensimmäinen korkeasiipinen täysmetallinen lentokone, PZL P.7a, josta 150 kappaletta otettiin käyttöön. Suunnitelmaa seurasi 30 paranneltua PZL P.11a -konetta, ja lopullinen malli, PZL P.11c, valmistui vuonna 1935, ja se oli aikakauteensa nähden kunnioitettava hävittäjä. 175 konetta otettiin käyttöön, ja se pysyi ainoana puolalaisena hävittäjänä vuoteen 1939 asti, jolloin ulkomainen lentokonesuunnittelu oli syrjäyttänyt sen. Sen lopullinen versio, PZL P.24, rakennettiin vain vientiin, ja neljä maata osti sen. Uuden hävittäjän prototyyppi, PZL.50 Jastrząb (”Haukka”), joka muistutti ulkoasultaan Seversky P-35:tä, jäi natsien hyökkäyksen vuoksi kesken, ja kaksimoottorinen raskas hävittäjä PZL.38 Wilk jäi prototyypiksi.[10]

Pommikoneiden osalta Potez 25 ja Breguet 19 korvattiin täysin metallisella lentokoneella, PZL.23 Karaśilla, joita rakennettiin 250 kappaletta vuodesta 1936 alkaen, mutta vuoteen 1939 mennessä Karas oli vanhentunut. Vuonna 1938 puolalainen PZL-tehdas suunnitteli modernin kaksimoottorisen keskikokoisen pommikoneen, PZL.37 Łośin ("Hirvi"). Łośin pommien hyötykuorma oli 2580 kg ja huippunopeus 439 km/h. Vain noin 30 Łoś A -pommikonetta (yksiperäistä) ja 70 Łoś B -pommikonetta (kaksiperäistä) oli toimitettu ennen natsien hyökkäystä.

Puolalaiset saattueet käyttivät tarkkailu- ja lähitiedustelukoneena hidasta ja helposti vaurioituvaa Lublinin R-XIII:ta ja myöhemmin RWD-14 Czaplaa. Puolan laivastolentäjät käyttivät Lublin R-XIII:a kellukkeilla. Juuri ennen sotaa tilattiin joitakin italialaisia torpedokoneita, CANT Z.506, mutta vain yksi toimitettiin, ja se oli aseistamaton. Tärkeimmät lentäjien kouluttamiseen käytetyt lentokoneet olivat puolalaisvalmisteinen korkeasiipinen RWD-8 ja kaksitasoinen PWS-26. Vuonna 1939 Puola tilasi ulkomailta 160 MS-406-konetta ja 10 Hawker Hurricane -hävittäjää, mutta niitä ei toimitettu ennen sodan syttymistä.

1939

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuun 1. päivänä 1939, Puolan miehityksen alkaessa, kaikki puolalaiset taistelulentokoneet oli hajautettu toissijaisille kentille, toisin kuin saksalaisten propagandaan perustuva yleinen käsitys, jonka mukaan ne kaikki oli tuhottu pommituksissa lentotukikohdissaan. Saksalaisten pommikoneiden kentillä tuhoamat lentokoneet olivat enimmäkseen koulutuskoneita. Hävittäjät oli ryhmitelty 15 saattueeseen, joista viisi muodosti Varsovan alueelle sijoitetun takaa-ajoprikaatin. Vaikka puolalaiset PZL-11-hävittäjät olivat vanhentuneita, ne ampuivat alas yli 170 saksalaista konetta. Pommikoneet, jotka oli ryhmitelty yhdeksään pommitusprikaatin saattueeseen, hyökkäsivät panssaroituja maajoukkoja vastaan, mutta kärsivät raskaita tappioita. Seitsemän tiedustelu- ja 12 tarkkailusaattuetta, jotka oli sijoitettu tiettyihin armeijakuntiin, käytettiin pääasiassa tiedusteluun. Osa Puolan ilmavoimista tuhoutui sodassa; jäljelle jääneet koneet joko kaapattiin tai vietiin Romaniaan, Unkariin, Liettuaan, Latviaan, Sloveniaan, Ruotsiin tai Unkariin, joiden ilmavoimat käyttivät näitä koneita myöhemmin omassa käytössään (Romanian tapauksessa vuoteen 1956 asti). Suuri osa lentäjistä ja miehistöstä onnistui pakenemaan Ranskaan ja sieltä Britanniaan, jossa heillä oli merkittävä rooli Yhdistyneen kuningaskunnan puolustamisessa natsien hyökkäystä vastaan Britannian taistelun aikana. Ennen konfliktia Puola osti myös 234 lentokonetta ulkomailta. Ensimmäiset niistä oli toimitettu, kun konflikti alkoi.[11]

PZL.43 taktinen pommikone

1940 (Ranska)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolan kaatumisen jälkeen Puolan ilmavoimat alkoivat ryhmittyä uudelleen Ranskassa. Ainoa kokonainen yksikkö, joka perustettiin ennen Saksan hyökkäystä Ranskaan, oli GC I/145 -hävittäjälaivue, joka lensi Caudron C.714 -kevythävittäjillä. Se oli ainoa C.714-konetta käyttävä yksikkö tuolloin. Puolalaisia lentäjiä sijoitettiin myös eri ranskalaisiin laivueisiin, ja he lensivät kaikentyyppisillä ranskalaisilla hävittäjillä, mutta enimmäkseen MS-406:lla. Ranskan antauduttua monet näistä lentäjistä onnistuivat pakenemaan Britanniaan jatkaakseen taistelua Luftwaffea vastaan.

1940-1947 (Yhdistynyt Kuningaskunta)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan kaaduttua vuonna 1940 puolalaiset yksiköt muodostettiin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan osana Kuninkaallisia ilmavoimia, ja ne tunnettiin nimellä Puolan ilmavoimat (Polish Air Force, PAF). Puolalaisia laivueita muodostettiin neljä:

Kaksi puolalaista hävittäjälaivuetta toimi ensimmäisen kerran Britannian taistelun kolmannessa vaiheessa elokuussa 1940, ja ne onnistuivat hyvin; lentäjät olivat taistelukuntoisia, ja puolalaiset lentotaidot olivat oppineet paljon Puolan miehityksen aikana. Lentäjiä pidettiin pelottomina, joskus jopa uhkarohkeina. Siitä huolimatta onnistumisprosentit olivat erittäin korkeat verrattuna Yhdistyneen kuningaskunnan ja imperiumin lentäjiin. 303. laivueesta tuli tuolloin tehokkain RAF:n hävittäjälaivue. Monet puolalaiset lentäjät lensivät myös yksittäin muissa RAF:n laivueissa.

RAF:n 303. lentolaivueen tunnus.

Toisen maailmansodan edetessä Yhdistyneessä kuningaskunnassa perustettiin vielä kaksitoista puolalaista laivuetta:

Hävittäjälentolaivueet lensivät aluksi Hurricaneilla, sitten siirtyivät Spitfireihin ja lopulta North American Mustangeihin. 307. laivue lensi muiden yöhävittäjälentolaivueiden (kuten Kanadan kuninkaallisten ilmavoimien 410. laivue) tavoin Boulton-Paul Defianteilla, Bristol Beaufightereilla ja lopulta de Havilland Mosquitoilla. Pommituslaivueet varustettiin aluksi Fairey Battleilla ja Vickers Wellingtoneilla. Myöhemmin 300. laivue sai käyttöönsä Avro Lancastereja, 301. laivue Handley Page Halifaxeja ja Consolidated Liberatoreita ja 305. laivue de Havilland Mosquitoja ja North American Mitchellejä. 663. laivue (ilmavalvonta/tykistön tähystys) lensi Auster AOP III:lla ja V:llä. Sodan jälkeen kaikki kalusto palautettiin briteille, mutta vain osa lentäjistä ja miehistöistä palasi Puolaan. Monet heistä asettuivat asumaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, ja osa heistä palasi Puolaan vuonna 1989 kommunismin kaatumisen jälkeen.

1943-1945 (Neuvostoliitto)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliitossa toimivan Puolan kansanarmeijan (Ludowe Wojsko Polskie) rinnalle perustettiin Puolan kansan ilmavoimat (Ludowe Lotnictwo Polskie) puolustamaan Neuvostoliittoa natsien hyökkäystä vastaan. Kolme rykmenttiä muodostettiin vuoden 1943 lopulla:

  • 1. hävittäjärykmentti ”Warszawa” (varustettu Jak-1- ja Jak-9-koneilla),
  • 2. yöpommittajarykmentti ”Kraków” (lensi Polikarpov Po-2 -koneilla, joita tuotettiin Puolassa CSS-13:na vuodesta 1949 alkaen),
  • ja 3. rynnäkkörykmentti (Iljušin Il-2 -lentokoneilla).

Vuosien 1944-5 aikana perustettiin lisää rykmenttejä, jotka muodostivat 1. sekalentorykmentin, joka koostui pommikoneosastosta, rynnäkköosastosta, hävittäjäosastosta ja sekadivisioonasta. Sodan jälkeen nämä palasivat Puolaan ja perustivat Puolan kansantasavallan ilmavoimat.

1949-1989

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1949 Li-2sb-kuljetuskone muutettiin pommikoneeksi, ja vuonna 1950 Puola sai Neuvostoliitosta Petljakov Pe-2 ja Tupolev Tu-2 -pommikoneita sekä USB-1- ja USB-2-harjoituspommikoneita. Vuonna 1950 otettiin käyttöön myös Jak-17-hävittäjä, Iljušin Il-12-kuljetuskone ja Jak-18-koulukone. Vuodesta 1951 alkaen Puolan ilmavoimat varustettiin Jak-23-suihkuhävittäjillä ja MiG-15-suihkuhävittäjillä sekä MiG-15 UTI -koulutusversiolla ja myöhemmin, vuonna 1961, MiG-17:llä.

Neuvostoliiton tuottamien lentokoneiden lisäksi Puolassa valmistettiin vuodesta 1952 alkaen neuvostoliittolaisia MiG-15- ja myöhemmin MiG-17-hävittäjiä nimellä Lim-1, Lim-2 ja myöhemmin Lim-5. Lim-5M:n kotimainen maahyökkäysvaihtoehto kehitettiin vuonna 1964 nimellä Lim-6bis. Puolan ilmavoimien ainoa tänä aikana käyttämä suihkupommikone oli Iljušin Il-28 vuodesta 1952 alkaen. Puola käytti vuodesta 1959 alkaen vain muutamia MiG-19-koneita ja vuodesta 1963 alkaen MiG-21:tä, josta tuli sen tärkein yliäänihävittäjä. Tästä koneesta käytettiin lukuisia muunnoksia MiG-21F-13:sta MiG-21PF:n ja MF:n kautta MiG-21bis:ään. Myöhemmin Puolan ilmavoimat sai 37 MiG-23:a (1979) ja 12 MiG-29:ää (1989).

Tärkein hävittäjä-pommittaja ja maahyökkäyslentokone vuoden 1949 jälkeen oli Il-10 (koulutusversio UIl-10, joka tuli käyttöön vuonna 1951). Vuodesta 1965 alkaen Puola käytti myös merkittävän määrän Su-7B-koneita pommitus- ja maahyökkäyslentokoneisiin, jotka korvattiin 27:llä Suhoi Su-20:lla vuonna 1974 ja 110:llä Suhoi Su-22:lla vuonna 1984.

Potkurivetoiset koulutuskoneet Junak-2 (käytössä vuodesta 1952), TS-9 Junak-3 (käytössä vuodesta 1954) ja PZL TS-8 Bies (vuodesta 1958) korvattiin myöhemmin suihkukoneella, kotimaassa rakennetulla TS-11 Iskra -mallilla. Toinen puolalainen suihkuharjoituskone, PZL I-22 Iryda, oli jonkin aikaa käytössä, mutta jatkuvien ongelmien vuoksi kaikki koneet palautettiin PZL:lle muutostöitä varten, eivätkä ne jatkaneet toimintaansa. Jak-12:ta käytettiin monitoimikoneena vuodesta 1951, An-2:ta vuodesta 1955 ja myöhemmin Wilga-35 P:tä.

Puolan ilmavoimien tällä ajanjaksolla käyttämiä kuljetuskoneita olivat Il-14 (ensimmäinen käyttöönotto vuonna 1955), Il-18 (ensimmäinen käyttöönotto vuonna 1961), An-12B (ensimmäinen käyttöönotto vuonna 1966), An-26 (ensimmäinen käyttöönotto vuonna 1972), Jak-40 (ensimmäinen käyttöönotto vuonna 1973) ja Tupolev Tu-154. Puolan armeija käytti useita helikoptereita: SM-1 (lisenssillä valmistettu Mil Mi-1), joka oli monitoimihelikopteri ja joka on ollut käytössä vuodesta 1956, Mil Mi-4, monitoimihelikopteri vuodesta 1958, PZL SM-2, monitoimihelikopteri vuodesta 1960, Mil Mi-2 ja Mil Mi-8 (myöhemmin myös Mil Mi-17), monitoimihelikopterit vuodesta 1968 ja Mil Mi-24, taisteluhelikopteri vuodesta 1976. Lisäksi Mil Mi-14, joka on maahannousuhelikopteri, ja Mil Mi-6, joita molempia käytetään kuljetuskoneina.

Vuonna 1954 Puolan ilmavoimat yhdistettiin ilmapuolustusjoukkoihin, jolloin muodostettiin Puolan ilmapuolustusvoimat (Wojska Lotnicze i Obrony Przeciwlotniczej Obszaru Kraju - WLiOPL OK), joka oli sotilasorganisaatio, joka koostui sekä lentävistä että ilmatorjuntayksiköistä. Vuonna 1962 WLiOPL OK erotettiin takaisin kahteen alkuperäiseen osaansa: ilmavoimiin (Wojska Lotnicze) ja maan ilmapuolustusjoukkoihin (Wojska Obrony Powietrznej Kraju).

Nykytoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolan ilmavoimien Mikojan MiG-29 ILA Berlin-lentonäyttelyssä, 2016

Poliittisten mullistusten ja Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen vuonna 1991 ja sen seurauksena koko Euroopan sotilaallisen levottomuuden vähentyessä Puolan ilmavoimien kokoa supistettiin. Heinäkuun 1. päivänä 1990 Puolan ilmavoimat ja ilmapuolustusvoimat yhdistettiin uudelleen (Wojska Lotnicze i Obrony Powietrznej - WLiOP tai WLOP). Näiden joukkojen hyökkäyskyky koostui pääasiassa MiG-21:stä, MiG-23:sta, MiG-29:stä, Su-20:sta ja Su-22:sta. Jäljellä olevat Lim-6bis-hävittäjät vedettiin pois 1990-luvun alussa, ja pian sen jälkeen vedettiin pois loputkin Su-20-koneet. Pieni määrä jäljellä olevia MiG-23-koneita poistettiin käytöstä vuoteen 1999 mennessä. Puola ei ollut hankkinut koko 1990-luvun aikana yhtään uutta taistelukonetta, ja se onnistui hankkimaan uusia MiG-29-koneita ainoastaan Tšekistä vuonna 1995 ja Saksasta vuonna 2004. MiG-21-koneet poistettiin lopullisesti käytöstä vuonna 2003. Vuonna 2004 WLiOP:n ainoat jäljellä olevat taistelukoneet olivat MiG-29 ja Su-22. Vuodesta 2010 lähtien Su-22-koneita on modernisoitava, jotta niillä olisi arvoa taistelukoneena, ja niiden tulevaisuus on epävarmaa.[12]

Vuonna 2002 yhdysvaltalaisen Lockheed Martinin F-16C/D Block 52+ valittiin WLiOP:n uudeksi monitoimihävittäjäksi 3,5 miljardilla dollarilla, ja ensimmäiset toimitukset alkoivat marraskuussa 2006 ja jatkuivat vuoteen 2008 asti Peace Sky -ohjelman puitteissa. Vuodesta 2011 lähtien Puolan ilmavoimilla on kolme F-16-konelaivuetta: kaksi on sijoitettu 31. taktiseen lentotukikohtaan Poznańin lähellä ja 10. taktinen laivue 32. lentotukikohtaan Łaskin lähellä. Yhdysvaltalaisen F-16-hävittäjän hankkimisesta kilpailivat eurooppalaiset ilmailu- ja avaruusteollisuuden yritykset: ranskalaisen Dassaultin Mirage 2000 -lentokone ja ruotsalaisen Saabin JAS 39 Gripen -lentokoneen myynti oli kovaa kilpailua.

Vuonna 2010 tapahtuneen presidentin Tu-154:n maahansyöksyn ja myöhemmin Puolan johtaman tutkinnan jälkeen 36. erikoislentorykmentti, joka vastasi presidentin ja Puolan hallituksen kuljetuksista, lakkautettiin, ja puolustusministeri erosi.[13][14] Uusi yksikkö, 1. lentotukikohta, korvasi 36. rykmentin. Kesäkuun 2010 ja joulukuun 2017 välisenä aikana suurinta osaa virallisista lennoista lennettiin kahdella LOT Polish Airlines -yhtiön leasing-vuokraamalla Embraer E-175 -lentokoneella.[15] Puolustusministeriö tilasi 14. marraskuuta 2016 kaksi Gulfstream G550 VIP -konetta.[16] Boeing-yhtiön kanssa allekirjoitettiin 31. maaliskuuta 2017 sopimus kahden Boeing Business Jet 2:n ja yhden Boeing 737-800:n hankkimisesta valtionpäämiehen ja hallituksen kuljetuksia varten.[17]

Puola allekirjoitti 27. helmikuuta 2014 Alenia Aermacchin kanssa 280 miljoonan euron arvoisen sopimuksen 8:sta M-346 Master -koulutussuihkukoneesta.[18][19] Ensimmäiset kaksi Mastersia saapuivat Puolaan Team Iskryn mukana 14. marraskuuta 2016.[20][21]

Puolan puolustusministeri ilmoitti 28. toukokuuta 2019, että Puola on lähettänyt tarjouspyynnön 32 F-35A-koneen hankinnasta.[22] Puolustusministeriön turvallisuusyhteistyövirasto ilmoitti 11. syyskuuta 2019, että Puola on saanut luvan hankkia 32 F-35A-hävittäjää ja niihin liittyviä laitteita arviolta 6,5 miljardilla dollarilla.[23] Yhdysvaltain kongressi hyväksyi myynnin 27. syyskuuta 2019.[24] Puola allekirjoitti 31. tammikuuta 2020 4,6 miljardin dollarin sopimuksen 32:sta F-35-hävittäjästä.[25]

Puolan hallitus tarjoutui 8. maaliskuuta 2022 siirtämään koko MiG-29-kalustonsa Yhdysvaltojen hallitukselle Ramsteinin lentotukikohdan kautta aseellisena apuna Ukrainan ilmavoimille Venäjän meneillään olevaa hyökkäystä vastaan vastineeksi vastaavan toimintakyvyn omaavista lentokoneista (todennäköisesti F-16-koneista).[26]

Kalusto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilma-alukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelulentokoneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AEW&C

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuljetuskoneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helikopterit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulukoneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lennokit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmapuolustus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
  • 1. taktinen ilmailuosasto (puol. 1 Skrzydło Lotnictwa Taktycznego), Świdwinin lentotukikohta
  • 2. taktinen ilmailuosasto (puol. 2 Skrzydło Lotnictwa Taktycznego), Poznań
  • 3. kuljetuslennosto (puol. 3 Skrzydło Lotnictwa Transportowego), Powidz
    • 1. kuljetuslentotukikohta (puol. 1 Baza Lotnictwa Transportowego), Warszawa-Okęcie
      • Lentolaivue (Gulfsteam G550, Boeing 737-800)
      • Helikopterilaivue (W-3 Sokół)
    • 8. kuljetuslentotukikohta (puol. 8 Baza Lotnictwa Transportowego im płk pil Stanisława Jakuba Skarżyńskiego), Krakova-Balice
      • 12. lentolaivue (M28B Skytruck-koneet)
      • 13. lentolaivue (CASA C-295M-koneet)
    • 33. kuljetuslentotukikohta (puol. 33 Baza Lotnictwa Transportowego), Powidz
      • 14. lentolaivue (C-130E/H Hercules-koneet)
      • 7. erikoisoperaatiolaivue (Mi-17 ja S-70i-helikopterit)
    • 1. etsintä- ja pelastusryhmä (puol. 1 Grupa PoszukiwawczoinRatownicza), Świdwin
    • 2. etsintä- ja pelastusryhmä (puol. 2 Grupa PoszukiwawczoinRatownicza), Mińsk Mazowiecki
    • 3. etsintä- ja pelastusryhmä (puol. 3 Grupa PoszukiwawczoinRatownicza), Krakova
  • 4. koulutuslennosto (puol. 4 Skrzydło Lotnictwa Szkolnego im gen bryg pil Witolda Urbanowicza), Dęblin
    • 41. koulutustukikohta (puol. 41 Baza Lotnictwa Szkolnego im mjr pil Eugeniusza Horbaczewskiego), Dęblin
      • Lentolaivue (M-346A Master-koneet)
      • Helikopterilaivue (SW-4 Puszczyk ja Mi-2-helikopterit)
    • 42. koulutustukikohta (puol. 42 Baza Lotnictwa Szkolnego im kpt pil Franciszka Żwirki i inż Stanisława Wigury), Radom
      • Lentolaivue (PZL-130 Orlik-koneet)
    • Koulutus- ja kestävyyskeskus, Zakopane
    • Pelastus- ja laskuvarjohyppykoulutuskeskus, Poznań
  • 3. ilmatorjuntaohjusprikaati (puol. 3 Warszawska Brygada Rakietowa Obrony Powietrznej), Sochaczew
    • 32. ilmatorjuntaohjuspatteri (puol. 32 Wieliszewski Dywizjon Rakietowy OP im gen dyw Gustawa Konstantego Orlicz-Dreszera), Olszewnica Stara
    • 33. ilmatorjuntaohjuspatteri (puol. 33 Dywizjon Rakietowy OP), Gdynia
    • 34. ilmatorjuntaohjuspatteri (puol. 34 Śląski Dywizjon Rakietowy OP), Bytom
    • 35. ilmatorjuntaohjuspatteri (puol. 35 Skwierzyński Dywizjon Rakietowy OP), Skwierzyna
    • 36. ilmatorjuntaohjuspatteri (puol. 36 Dywizjon Rakietowy OP), Mrzeżyno
    • 37. ilmatorjuntaohjuspatteri (puol. 37 Dywizjon Rakietowy OP), Sochaczew-Bielice[43]
    • 38. ilmapuolustuksen turvallisuusyksikkö, Sochaczew
  • 3. viestiprikaati (puol. 3 Wrocławska Brygada Radiotechniczna), Wrocław
    • 3. viestipataljoona (puol. 3 Sandomierski Battalion Radiotechniczny), Sandomierz
      • 110. pitkän kantaman radiopaikannusasema, Łabunie
      • 360. pitkän kantaman radiopaikannusasema, Brzoskwinia
    • 8. viestipataljoona (puol. 8 Szczycieński Battalion Radiotechniczny), Lipowiec
      • 184. pitkän kantaman radiopaikannusasema, Szypliszki
      • 211. pitkän kantaman radiopaikannusasema, Chruściel
      • 144. pitkän kantaman radiopaikannusasema, Roskosz
    • 31. viestipataljoona (puol. 31 Battalion Radiotechniczny), Wrocław
      • 170. pitkän kantaman radiopaikannusasema, Wronowice
    • 34. viestipataljoona (puol. 34 Chojnicki Battalion Radiotechniczny), Chojnice
  • Radioelektronisen taistelutiedustelun ja -tuen keskus (puol. 1 Grójecki Ośrodek Radioelektroniczny im ppłk Jana Kowalewskiego) (CRiWWRE)
  • Ilmavoimien koulutuskeskus (puol. Centrum Szkolenia Sił Powietrznych im Romualda Traugutta), Koszalin
  • Ilmailutekniikan koulutuskeskus, Dęblin
    • Ilmavoimien aliupseerikoulu, Dęblin
  • Puolustusvoimien ilmaliikennepalvelun pääesikunta, Varsova

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ https://web.archive.org/web/20140514054742/http://mon.gov.pl/z/pliki/dokumenty/rozne/2014/04/podstawowe_informacje_o_budzecie_resortu_ON_na_2014_r.pdf
  2. ↑ https://www.flightglobal.com/flight-international/how-afghanistans-fall-reshaped-world-air-forces-inventory/146576.article
  3. ↑ https://www.youtube.com/watch?v=XO7DS034lRo
  4. ↑ a b Historia Lotnictwa Polskiego www.shinden.org. Viitattu 3.6.2024.
  5. ↑ Morgała, Andrzej (1979). Samoloty myśliwskie w lotnictwie polskim. Warszawa: Biblioteczka Skrzydlatej Polski, WKŁ.
  6. ↑ History of the Polish Air Force web.archive.org. 25.10.2011. Viitattu 3.6.2024.
  7. ↑ Morgała (1997), s. 97
  8. ↑ Morgała (1997), s. 242–244
  9. ↑ Morgała (1997), s. 242–244
  10. ↑ History of the Polish Air Force web.archive.org. 25.10.2011. Viitattu 3.6.2024.
  11. ↑ samolotypolskie.pl - Morane-Saulnier MS-406C1 www.samolotypolskie.pl. Viitattu 3.6.2024.
  12. ↑ "KONFERENCJA "Rozwój techniki, technologii i transportu w lotnictwie" " web.archive.org.
  13. ↑ "Polish Air Force Unit Disbanded Due to 2010 Crash" web.archive.org.
  14. ↑ Polish Air Force VIP Unit Formally Disbanded web.archive.org.
  15. ↑ Polish Government sets in motion measures to upgrade its VIP aircraft fleet as Foreign Affairs Minister visits Dublin FlyingInIreland.com. 29.11.2016. Viitattu 6.6.2024. (englanniksi)
  16. ↑ Poland Signs Deal to Buy 2 US-Made Gulfstream VIP Planes. web.archive.org.
  17. ↑ Boeing Business Jets, Government of Poland Sign Multi-Airplane Deal. web.archive.org.
  18. ↑ World Air Forces 2014 web.archive.org.
  19. ↑ "Vehicle and aircraft holdings within the scope of the Conventional Armed Forces in Europe Treaty 2014" wayback.archive-it.org.
  20. ↑ Jacek Siminski: The Polish Air Force has received the first two M-346 Master Advanced Jet Trainers The Aviationist. 15.11.2016. Viitattu 6.6.2024. (englanniksi)
  21. ↑ "Dostawa pierwszych M346" web.archive.org.
  22. ↑ "Poland plans to buy 32 F-35A fighters: minister" reuters.com.
  23. ↑ "Poland – F-35 Joint Strike Fighter Aircraft | The Official Home of the Defense Security Cooperation Agency" dsca.mil.
  24. ↑ Accueil Defense aerospace. Viitattu 6.6.2024. (englanniksi)
  25. ↑ Poland signs $4.6 billion contract for US fighter jets AP News. 31.1.2020. Viitattu 6.6.2024. (englanniksi)
  26. ↑ Statement of the Minister of Foreign Affairs of the Republic of Poland in connection with the statement by the US Secretary of State on providing airplanes to Ukraine - Ministry of Foreign Affairs Republic of Poland - Gov.pl website Ministry of Foreign Affairs Republic of Poland. Viitattu 6.6.2024. (englanniksi)
  27. ↑ Bartosz Glowacki2013-08-06T14:00:00+01:00: PICTURE: Polish air force receives first upgraded MiG-29 Flight Global. Viitattu 6.6.2024. (englanniksi)
  28. ↑ NATO’S Last Fitters www.key.aero. 21.11.2019. Viitattu 6.6.2024. (englanniksi)
  29. ↑ a b c d e f g h i j k l m World Air Forces 2024 flightglobal.com.
  30. ↑ Hans van Herk: First batch of Polish FA-50GF delivered www.scramble.nl. 31.12.2023. Viitattu 6.6.2024. (englanniksi)
  31. ↑ Poland receives first Saab 340 AEW aircraft | Shephard www.shephardmedia.com. Viitattu 6.6.2024. (englanniksi)
  32. ↑ Łukasz Pacholski: Rządowe BBJ2 w komplecie Wydawnictwo militarne ZBIAM. 29.10.2021. Viitattu 6.6.2024. (puolaksi)
  33. ↑ Kolejny Hercules zasilił Siły Powietrzne defence24.pl. 12.12.2023. Viitattu 6.6.2024. (puolaksi)
  34. ↑ Jacek Siminski: The Polish Air Force Takes Delivery Of Its First Gulfstream G550 VIP Aircraft The Aviationist. 22.6.2017. Viitattu 6.6.2024. (englanniksi)
  35. ↑ David Donald • Contributor- UK: Poland To Lease Reapers Ahead of Planned MQ-9B Buy | AIN Aviation International News. Viitattu 6.6.2024.
  36. ↑ Ostatnie Bayraktary dotarły do Polski defence24.pl. 15.5.2024. Viitattu 6.6.2024. (puolaksi)
  37. ↑ Rozbudowa Centrum Szkolenia Sił Powietrznych MILMAG. 25.6.2020. Viitattu 6.6.2024. (puolaksi)
  38. ↑ Wisła i Patrioty za 4,75 mld dolarów. Kontrakt podpisany defence24.pl. 28.3.2018. Viitattu 6.6.2024. (puolaksi)
  39. ↑ a b Główne elementy systemu Pilica+ zamówione DziennikZbrojny.pl. Viitattu 6.6.2024. (puolaksi)
  40. ↑ Nad Wisłą bezpieczniej? DziennikZbrojny.pl. Viitattu 6.6.2024. (puolaksi)
  41. ↑ "Pioruny i nowe Spike już w wojsku – Defence24" web.archive.org.
  42. ↑ Nad Wisłą bezpieczniej? DziennikZbrojny.pl. Viitattu 6.6.2024. (puolaksi)
  43. ↑ Intensyfikujemy wdrażanie Patriotów do służby w Siłach Zbrojnych RP - Ministerstwo Obrony Narodowej - Portal Gov.pl Ministerstwo Obrony Narodowej. Viitattu 6.6.2024. (puolaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Puolan_ilmavoimat&oldid=22432128”