RIM-2 Terrier

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
RIM-2 Terrier
RIM-2 Terrier ohjusjärjestelmä USS Bostonin (CAG-1) kannella.
RIM-2 Terrier ohjusjärjestelmä USS Bostonin (CAG-1) kannella.
Tyyppi ilmatorjuntaohjus
Valmistushistoria
Valmistaja Convair
Ohjus
Huippunopeus 1,8–3,0 Mach
Kantomatka 24–75 km
Lakikorkeus 12–20 km

RIM-2 Terrier oli Yhdysvaltain merivoimien käyttämä ilmatorjuntaohjus. Ohjustyypin valmistaja oli Convair. Testaukset aloitettiin vuonna 1951. Vuosien 1954–1960 välillä asejärjestelmää käytti myös Yhdysvaltain merijalkaväki, joskaan ei kovin laajasti. Maavoimat eivät RIM-2 Terrieriä käyttöönsä hyväksyneet.

Vuoteen 1966 mennessä ohjusta oli valmistettu kahdeksan kehitysversiota ja noin 8 000 kappaletta. Kehitystyö paransi aseen toimintakorkeutta, joka oli ensimmäisellä käyttöön hyväksytyllä tyypillä 12 km, myöhemmin 20 km. Myös ulottuvuus parani, joka kohosi 24 km:stä 75:een. Kehitystyön ohella, ohjuksen lentonopeus kohosi 1,8 Machista 3,0:aan. Versio D käytti taistelulatauksenaan 1 kT vahvuista W-45 ydinkärkeä.[1]

Ohjustyypin ohjausjärjestelmä perustui säteenseurantaan (engl. beam riding), joka ei soveltunut maavoimien käyttötarpeisiin yhtä hyvin kuin merivoimien. RIM-2 Terrierin yhdestä kehitysversiosta syntyi lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjus laivastolle: RIM-24 Tartar.

  1. Lappi, Ahti: Ilmatorjunta kylmässä sodassa. Ilmatorjuntasäätiö, 2003. ISBN 951-95594-4-2 (s. 63-64)