Rahan neutraalius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Rahan neutraalius tarkoittaa sitä että muutos rahavarannon koossa muuttaa vain nimellisiä hintoja ja nimellisiä palkkoja, mutta että se ei reaalisesti vaikuta talouteen, kuten työllisyyteen tai reaaliseen bruttokansantuotteeseen.[1] Rahan neutraalius tarkoittaa sitä, että keskuspankki ei pysty rahaa painamalla vaikuttamaan reaalitalouteen, kuten esimerkiksi uusien työpaikkojen syntymiseen, reaaliseen bruttokansantuotteen kasvuun tai reaaliseen investointien määrään. Sen sijaan, rahavarannon kasvu häviää taloudesta lisäystä vastaavalla suhteellisella hintojen ja palkkojen nousulla.

Jean-Baptiste Say oli ensimmäinen, joka huomautti rahan olevan talouden kannalta täysin neutraali ja sitä tarvittavan vain välinearvon takia tavaroiden ostamiseen, ei itsensä takia. Kierrossa olevan rahan lisääminen lisäisi tuotteiden hintaa rahaan nähden (aiheuttaen inflaatiota), mutta ei lisäisi tuotteiden arvoa eikä tuotannon määrää.[2]

David Hume ei uskonut rahan neutraaliuteen lyhyellä aikavälillä, koska on jäykkiä hintoja: hintojen nostamisessa kestää ajallisesti. Tällöin reaalitaloudessa tapahtuu muutos reaalisten rahamenojen kautta.[3] Thornton ja Torres eivät uskoneet rahan neutraaliuteen lyhyellä aikavälillä, koska on jäykkiä nimellispalkkoja: nimellisten palkkojen nostamisessa kestää ajallisesti. Tällöin reaalitaloudessa tapahtuu muutos reaalipalkkojen kautta.[3] Attwood ja McCulloch eivät uskoneet rahan neutraaliuteen, koska on kiinteitä nimelliskustannuksia. Tällöin reaalitaloudessa tapahtuu muutos reaalisten kustannusrasitteiden kautta.[3] Bentham, Thornton, Malthus, Ricardo ja McCulloch eivät uskoneet rahan neutraaliuteen, koska tietyillä ihmisryhmillä on kiinteät nimellistulot. Tällöin tapahtuu reaalitalouden muutos voitonjaossa ja pääomanmuodostuksessa.[3] Torrens ei uskonut rahan neutraaliuteen, koska on jäykkiä nimelliskorkoja. Tällöin tapahtuu reaalitalouden muutos reaalikorkojen kautta.[3] Thornton ei uskonut rahan neutraaliuteen, koska on kiinteitä varaston ja myynnin suhdelukuja. Tällöin tapahtuu reaalitalouden muutos varastoinvestoinnin kautta.[3] J. S. Mill ei uskonut rahan neutraaliuteen, koska on yleinen hintojen suhteellisuuteen liittyvä hintasekaannus. Tällöin tapahtuu reaalitalouden muutos väärinhavaittujen hintasignaalien kautta.[3] Attwood, McCulloch ja Torrens eivät uskoneet rahan neutraaliuteen, koska on luottamus liiketoiminnan harjoittamiseen. Tällöin reaalitaloudessa tapahtuu muutos luottamuksen vaihtelun kautta.[3] Attwood, Malthus ja Torrens eivät uskoneet rahan neutraaliuteen, koska on markkinan koon asettama rajoite työnjaolle. Tällöin tapahtuu reaalitalouden muutos työn tuottavuuden kautta.[3] Torrens ei uskonut rahan neutraaliuteen, koska on pyrkimyksiä säilyttää reaalitulotaso. Tällöin tapahtuu muutos työvoiman osallistumisasteen vaihtelun kautta.[3]

Rahan neutraaliutta on tutkinut Robert Lucas.[4]

  1. Patinkin, Don (1987), Neutrality of Money, Palgrave
  2. Edward W. Younkins: Jean-Baptiste Say's Law of Markets: A Fundamental Conceptual Integration Rebirth of Reason. Viitattu 28.2.2015.
  3. a b c d e f g h i j Thomas M. Humphrey. Nonneutrality of Money in Classical Monetary Thought. https://www.richmondfed.org/~/media/richmondfedorg/publications/research/economic_review/1991/pdf/er770201.pdf
  4. Lucas, Robert. Expectations and the neutrality of money.
Tämä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.