Raitiovaunu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Škoda Transtechin valmistama Artic-raitiovaunu Helsingissä.
Raitiovaunu Tampereella

Raitiovaunu on raitioliikenteeseen soveltuva joukkoliikenneväline. Se muistuttaa junaa, mutta on tyypillisesti kapeampi, lyhyempi ja usein nivelletty.[1]

Raitiovaunutyypit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteinen raitiovaunu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turkulainen museoraitiovaunu
Perinteinen raitiovaunu kahvilana Dortmundissa Saksassa.

Perinteiset raitiovaunut ovat lyhyehköjä, usein niveltämättömiä sekä rungon läpi kulkevien akselien vuoksi korkealattiaisia. Perinteiset raitiovaunut muistuttavat monessa suhteessa enemmän linja-autoja kuin nykyaikaiset raitiovaunut. Niiden kääntösäde on tavallisesti melko lyhyt ja raideleveys pieni, jolloin niillä kyetään liikkumaan ahtaillakin katuverkoilla.

Pikaraitiovaunu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikaraitiovaunulla tarkoitetaan junaa, joka teknisen ratkaisunsa puolesta on nopeampi kuin tavallinen raitiovaunu, mutta kevyempi kuin metrojuna. Yleensä kalusto soveltuu ainakin mitoituksen puolesta myös katuliikenteeseen. Kaikkia pikaraitiotiemäisiä järjestelmiä tai rataosia ei aina kutsuta pikaraitiotieksi, vaan esimerkiksi vain raitiotieksi.

Duoraitiovaunu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Duoraitiovaunu

Duoraitiovaunuksi kutsutaan raitiovaunua, joka on varustettu erisuuruisten virroitusjännitteiden käytön mahdollistavalla laitteistolla. Tällöin duokalustolla on mahdollista ajaa sekä sähköistetyllä rautatieverkolla että varsinaisella raitiotiellä.

Raitiovaunun ja junan erot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raitiovaunun perustavanlaatuinen ero junaan (paikallisjuna ja metro) on se, että raitiovaunua ajetaan kokonaan kuljettajan varassa kuten tieliikenneajoneuvoa, kun taas junaa ajetaan liikenteenohjauksen antamien määräysten eli opasteiden mukaan kullekin junalle erikseen turvatulla kulkutieosuudella. Käytännössä siis raitioliikenteessä kuljettaja kääntää itse vaihteet ja huolehtii vaunujen pitämisestä turvallisen etäisyyden päässä toisistaan, kun junassa puolestaan tämä tehtävä kuuluu liikenteenohjaajalle kuljettajan vain ajaessa junaa liikenteenohjaajan antamien opasteiden mukaan. Tämä tekee raitiovaunulla tapahtuvan liikennöinnin raskasta raideliikennettä huomattavasti joustavammaksi ja vähemmän alttiiksi liikennehäiriöille. Toisaalta raskaan raideliikenteen etuna on suurempi linjanopeus ja suurempi kuljetuskapasiteetti.

Raitiovaunujen taloudellisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raitiovaunut ovat paikallisesti päästöttömiä, ja niiden käyttökustannukset jäävät linja-autoja alemmiksi, koska niiden vierimisvastus on pieni ja jarrutusenergia voidaan palauttaa sähköverkkoon. Suuri kustannus raitioliikenteessä on kiskojen maahan asentaminen. Muun muassa Helsingin raitioliikennettä varten valmistetut raitiovaunut ovat olleet kalliita, mutta raitiovaunujen uskotaan kestävän puoli vuosisataa.[2] Yhdysvaltalaisen Transportation Associationin mukaan raitiovaunumaili on jopa kymmenen kertaa kalliimpi kuin linja-automaili.[3]

Raitiovaunujen valmistajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Spårakoff-ravintolaraitiovaunu Helsingissä.

Raitiovaunu kulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oleksandr Bohomazovin maalaus Raitiovaunu, 1914.

Raitiovaunu on aiheena kaunokirjallisuudessa, esimerkiksi:

  • Henrik Jansson: Hyvää yötä, kolmosen raitiovaunu (Godnatt treans spårvagn); suomentanut Torsti Lehtinen. Sahlgren 2001 ISBN 951-9016-09-
  • Jukka Pakkanen: Marianzan raitiovaunut: novelleja. Helsinki: Like 2000 ISBN 951-578-715-7
  • Taneli Viljanen: Raitiovaunut, novelli teoksessa Kaksiosainen mies, Helsinki: Gummerus 2009 ISBN 978-951-20-7885-1
  • Raul Roine: Auto ja raitiovaunu, satu kirjassa Vihreä lohikäärme. Helsinki: Valistus 1957.
  • Miroslav Válek: "Raitiovaunu", runo lastenkirjassa Suuri matkakuume; suom. Kirsti Siraste. Helsinki: Otava 1980 ISBN 951-1-05846-0
  • Jevgeni Jevtušenko: Runouden raitiovaunu, runo teoksessa Laulava pato, suom. Pentti Saaritsa, Raija Rymin. Helsinki: Kirjayhtymä pain. 1973 ISBN 951-26-0799-9
  • Thorbjørn Egner: Kardemumman raitiovaunu, runo teoksessa Kasper, Jesper ja Joonatan. suom. Aila Meriluoto. Helsinki: WSOY 1980 ISBN 978-951-0-10014-1
  • Eeva-Liisa Manner: Raitiovaunu, runo teoksessa Mustaa ja punaista. Turku. Aura 1944
  • Slater, Cliff: General Motors and the Demise of Streetcars (pdf) Transportation Quarterly. 1997. Lansdowne, Virginia: Eno Transportation Foundation. Inc.. Arkistoitu 2.7.2007. Viitattu 11/2009. (englanniksi)
  • Heikinheimo, M.: Keksintöjen kirja Sähkö ja sen käyttö, Wsoy, Porvoo, 1934
  • Savolainen, Pentti O.: Sähkökulkuneuvot. Tasavirta-, vaihtovirta- ja dieselsähköveturit, raitiovaunut, johdinautot ja aukkumulaattorivaunut , Tammi, Turku, 1959
  1. Slater, 1997
  2. Sähkökulkuneuvot, s. 313
  3. Economist

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]