Ranskan Indokiinan sota (1858–1863)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ranskan Indokiinan sota
Päivämäärä:

1. syyskuuta 1858 - 5. kesäkuuta 1862

Paikka:

Vietnamin eteläosat

Lopputulos:

Saigonin sopimus

Aluemuutokset:

Kotšin-Kiina Ranskan siirtomaaksi

Osapuolet

 Ranska
 Espanja

Nguyễn dynastia

Komentajat

Ranska Charles Rigault de Genouilly
Ranska François Page
Ranska Léonard Charner
Ranska Louis-Adolphe Bonard
Espanja Carlos Palanca y Gutierrez

Nguyễn Tri Phương

Vahvuudet

sotalaivoja
noin 3000 sotilasta

10000+ sotilasta

Tappiot

noin 1000 miestä kaatuneina ja haavoittuneina

tuntematon

Ranskan Indokiinan sota oli Ranskan sotaretki Indokiinaan vuosina 1858–1863. Sotaretken tavoitteena oli rajoittaa Siaminselvennä laajentumista alueella, saada taloudellista vaikutusvaltaa alueella ja lopettaa ranskalaisten lähetyssaarnaajien vainoaminen. Sodan tuloksena Ranska valloitti Kotšin-Kiinastaselvennä kolme vietnamilaista maakuntaa ja Kambodžasta tuli Ranskan protektoraatti.[1]

Vietnamilaisten vihamielisyys eurooppalaisia kohtaan johti siihen, että loppukesällä 1858 ranskalais-espanjalainenselvennä retkikunta pommitti ja valtasi Đà Nẵngin (myöhempi Tourane). Retkikuntaa vaivasivat trooppiset taudit ja heikko huolto, joten se ei pystynyt etenemään sisämaahan Vietnamin pääkaupunki Huếen. Sen sijaan retkikunta valtasi Gia Địnhin (myöhemmältä nimeltään Saigon) vuoden 1859 alussa. Kaupunkiin jätettiin tuhannen miehen varuskunta ja muut joukot palasivat Touraneen.[1]

Ranska yritti solmia rauhan Vietnamin keisarin Tự Đứcin kanssa, koska sen joukkoja vaivasi kolera ja se kävi Toista oopiumisotaa Kiinaa vastaan. Ranskalaiset lähetyssaarnaajat olivat kertoneet, että Annamin kristityt tukisivat ranskalaisvalloittajia, mutta näin ei käynyt.[2] Kulkutautien ja vastarinnan takia ranskalaiset joutuivat luopumaan Touranesta alkuvuodesta 1860selvennä. Saigonin ranskalais-espanjalainen varuskunta joutui piiritetyksiselvennä.[1]

Pelko brittien etenemisestä alueelle sekä kaupallisten ja sotilaallisten etujen valvonta sai Ranskan kuitenkin edelleen panostamaan Vietnamin valtaamiseen. Kun Oopiumisota Kiinassa päättyi, alkoivat ranskalaiset edetä uudestaan Vietnamissa. Alkuvuodesta 1861 Ranska lähetti alueelle 70 sotalaivaa ja 3500 miestä, jotka lopettivat lähes vuoden kestäneen Saigonin varuskunnan piirityksen helmikuussa 1861. Uudet joukot kävivät sarjan kovia taisteluita, joiden seurauksena Ranska valloitti Saigonia ympäröivät maakunnat Kotšin-Kiinassa.[2][1]

Vuonna 1862 Pohjois-Vietnamissa alkoi kristittyjen tukema Tự Đứcin vastainen kapina ja tämän vuoksi kesäkuussa 1862 hän allekirjoitti Saigonin sopimuksen, jolla Ranska sai Saigonin ja valloittamansa kolme maakuntaa sen ympäristöstä, Poulo Condoren saaren ja suuret sotakorvauksetselvennä. Ranskan kaupankäynnille avattiin kolme satamakaupunkia ja ranskalaisille sotalaivoille sallittiin kulku ylös Mekongjokea. Lisäksi sopimuksessa taattiin toimintavapaus ranskalaisille lähetyssaarnaajille ja uskonnonvapaus. Ranskalaiset olivat yllättyneitä siitä, kuinka helposti Tự Đức taipui nöyryyttävään sopimukseen.[2][1]

Myöhempiä tapahtumia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1863 Kotšin-Kiinan ranskalainen kuvernööri, amiraali Pierre-Paul de La Grandière pakotti Kambodžan kuningas Norodomin tunnustamaan ranskalaisten ylivallan ja Kambodžasta tuli Ranskan protektoraatti. Siam luopui vaatimuksistaan Kambodžassa vuonna 1867, kun sille luovutettiin Kambodžasta Angkorin ja Battambangin maakunnat.[2][1]

Tehtyään rauhan Ranskan kanssa Tự Đức kukisti Pohjois-Vietnamin kapinan vuonna 1865.[2][1]

Vuonna 1887 Ranska yhdisti siirtomaansa Indokiinassa − Annamin, Tonkinin, Kambodžan ja Kotšin-Kiinan − Ranskan Indokiinaksi.[3]

Espanjan kuningatar Isabella II:n juhla Saigonissa 17. tammikuuta 1863.
  1. a b c d e f g Kohn
  2. a b c d e UnderFrenchRule U.S. Library of Congress
  3. On This Day 21 July BBC News