Raoul Björkenheim

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Raoul Björkenheim vuonna 2006.

Raoul Melvin Björkenheim (s. 11. helmikuuta 1956 Los Angeles, Yhdysvallat) on suomenruotsalainen jazzmuusikko, säveltäjä ja kitaristi. Hän syntyi Kaliforniassa, mutta muutti teini-iässä äitinsä Taina Elgin kotimaahan Suomeen. Vuonna 1984 hän sai Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinnon.[1]

Björkenheimin oma yhtye Krakatau levytti ensi kerran vuonna 1988. Tämän lisäksi hän on tehnyt musiikkia muun muassa Edward Vesalan johtaman Sound & Furyn, Roommushklahnin, Sielun Veljien, UMO:n, Avanti!:n ja Tampereen kaupunginorkesterin kanssa. Hänen pitkäikäisin, edelleen levyttävä yhtyeensä Scorch Trio on julkaissut kuusi albumia. Yhtyeessä ovat soittaneet hänen lisäkseen muun muassa Ingebrigt Håker Flaten ja Paal Nilssen-Love. Lisäksi hän on tehnyt kolme omaa albumia.[2]

Raoul Björkenheimin puoliso on vuodesta 2014 ollut Anna Baijars.[3] Raoul Björkenheimille myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2019[4].

Sävellyksiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • "Other Places", 1982 (UMO)
  • "Same", 1984 (UMO)
  • "Primal Mind", 1991 (UMO)
  • "Whales", 1992 (HKO)
  • "Ballando", 1994 (RSO)
  • "Apocalypso", 2000
  • "Situations", 2004 (RSO)
  • "Quintessence", 2004 (Avanti!)
  • "The Sky Is Ruby", 2006 (UMO)

Omia albumeja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Apocalypso (Cuneiform Records 2001)
  • eCsTaSy (Cuneiform Records 2014)
  • Raoul Björkenheim eCsTaCy: Out of the Blue (2015)
  • Raoul Björkenheim TRIAD: Beyond (Eclipse Music 2017)

Krakatau-albumeja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Raoul Björkenheim & Krakatau: Ritual (Cuneiform Records 1988)
  • Alive (omakustanne 1990)
  • Volition (ECM Records 1992)
  • Matinale (ECM Records 1994)

Yhteisalbumeja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Kotimaan toiminta: Valtakunnalliset Jazzpäivät ja Yrjö-palkinto Jazz Finland. Jazzliitto. Viitattu 30.7.2018.
  2. Uusitorppa, Harri: Bluesia kadulla. Helsingin Sanomat 10.5.2008, s. C 3.
  3. Finlands ridderskaps och adels kalender 2016, s. 60. Esbo 1991. ISBN 978-952-99780-7-6
  4. Juuti, Mikko: 542 haki ylimääräistä taiteilijaeläkettä. Ilta-Sanomat, 15.3.2019. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.3.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]