Rikkasinijuuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rikkasinijuuri
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Malpighiales
Heimo: Tyräkkikasvit Euphorbiaceae
Suku: Sinijuuret Mercurialis
Laji: annua
Kaksiosainen nimi

Mercurialis annua
L.

Katso myös

  Rikkasinijuuri Wikispeciesissä
  Rikkasinijuuri Commonsissa

Rikkasinijuuri (Mercurialis annua) on vaatimaton, tyräkkikasveihin kuuluva myrkyllinen ruohokasvi.[1]

Rikkasinijuuri Jacob Sturmin kuvaamana teoksessa Deutschlands Flora in Abbildungen (1796).

Yksivuotinen rikkasinijuuri kasvaa 10–20 cm korkeaksi. Nelisärmäinen varsi on haarainen ja tyvestä saakka lehdekäs. Ruodilliset lehdet ovat vastakkain ja pienikorvakkeisia. Vaaleanvihreät lehdet ovat puikeita ja harvasti matalahammaslaitaisia. Huomaamattomat, pienet kukat ovat yksineuvoisia ja vihertäviä. Laji on kaksikotinen eli hede- ja emikukat ovat eri kasviyksilöissä. Hedetähkät ovat pitkäperäisiä ja harsuja, lähes perättömät emikukat ovat yksittäin tai pareittain lehtihangoissa. Suomessa rikkasinijuuri kukkii heinä-syyskuussa.[1]

Useimmista tyräkkikasveista poiketen rikkasinijuuri on maitiaisnesteetön.[1]

Rikkasinijuuren päälevinneisyysalue ulottuu Pyreneiden niemimaalta läpi Länsi- ja Keski-Euroopan Kreikkaan, Romaniaan, Puolaan ja Britteinsaarille. Levinneisyysalue jatkuu Afrikan mantereen puolella Marokosta Tunisiaan. Satunnaisemmin lajia tavataan Ruotsissa, Turkissa ja Lähi-idässä. Se on myös levinnyt ihmisen mukana Yhdysvaltoihin.[2] Suomessa rikkasinijuuri on hyvin satunnainen tulokaslaji. Pääosa lajin havainnoista ovat vanhoja, purjelaivakauden satamakaupungeista tehtyjä. Sisämaan havainnot ovat Etelä-Suomesta.[3]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikkasinijuurta tavataan Suomessa satamissa vanhoilla painolastipaikoilla ja joskus myös puutarhojen rikkakasvina.[1]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  1. a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 224.
  2. Den virtuella floran: Grenbingel (ruotsiksi) Viitattu 26.3.2011.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Rikkasinijuuren levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 26.3.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]