Robert Piguet
Robert Piguet (6. toukokuuta 1898 Yverdon-les-Bains, Sveitsi[1] – 21. helmikuuta 1953 Lausanne, Sveitsi) oli sveitsiläinen, Pariisissa toiminut muotisuunnittelija, joka muistetaan pääasiassa Christian Diorin ja Hubert de Givenchyn kouluttajana ja mentorina.[2]
Piguet'n muotitalo toimi vuosina 1933–1951. Sen jälkeen Robert Piguet -brändi on liitetty yksinomaan tuoksuihin.[3]
Suku ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Robert Piguet syntyi varakkaaseen viisilapsiseen pankkiperheeseen, jossa hän veljineen sai jäykän protestanttisen kasvatuksen. Hänen isänsä omisti yksityispankin ja oli asemaltaan valtioneuvos. Lausannen Chailly-koulun oppilas Robert ällistytti koulutoverinsa vaatteita kohtaan tuntemansa intohimon vuoksi. 15-vuotiaana hän teki puseroita äidilleen ja tädilleen, puki tyttöserkkujensa nukkeja, maalasi huiveja tyttötuttavilleen, innostui batiikkitekniikasta ja tunsi viehtymystä naisten kaunistamiseen pukemalla heidät tyylikkäästi. Tähän kutsumukseen hänen isänsä sanoi: "sinun iässäsi halusin mieluummin riisua naiset kuin pukea heitä". Nuorena Robert Piguet kouluttautui isänsä tavoin pankkiiriksi, mutta piti muotisuunnittelua parempana huolimatta isänsä paheksunnasta. Luettuaan aikakauslehdestä englantilaisesta Redfernin muotihuoneesta Pariisissa, mikään ei enää pidätellyt häntä. Vuoden 1918 lopulla, juuri ensimmäisen maailmansodan päätyttyä, hän sai 20-vuotiaana isänsä luvalla ja pienellä pääomalla varustettuna lähteä Pariisiin harjoittamaan muotisuunnittelua ammattikseen.[4]
Piguet aloitti työskentelyn Paul Poiret'lla ennen kuin Redfernin muotihuoneen Pariisin sivuliike hankki hänet palvelukseensa.[4] Vuonna 1932 eräs amerikkalainen kirjailija, joka kirjoitti Pariisin muotista, kommentoi, että amerikkalainen sarjakuvapiirtäjä "todennäköisesti valitsisi Robert Piguetin, Redfernin suunnittelijan, pariisilaisen couturièrin eli muotitaiteilijan ihannetyypiksi."
Muotitalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1933 Piguet perusti oman ateljeensa Rue de Cirque´lle ja vuonna 1938 hän avasi oman muotitalonsa Rond-Point des Champs-Elysee´lle.[4] Eleanor Lambert kuvasi häntä tunnetuksi "ohuista puvuistaan" ja tyylikkäistä päiväpuvuista ja Vogue julisti hänet "pienen villaleningin mestariksi".
Robert Piquet tunnetaan ehkä parhaiten siitä, että hän antoi Christian Diorille suuren tilaisuuden vuonna 1937 ja tämä sai suunnitella kolme kokoelmaa. Dior sanoi myöhemmin: "Robert Piguet opetti minulle yksinkertaisuuden hyveet, joiden kautta todellisen eleganssin täytyy tulla." Yksi Diorin Piguet-malleista, Cafe Anglais -niminen päiväpuku, jossa oli lyhyt ja täyteläinen hame, otettiin vastaan erityisen hyvin. Piguet'lla Dior työskenteli Pierre Balmainin rinnalla, ja hänen seuraajansa pääsuunnittelijana oli Marc Bohan. Diorin, Bohanin ja Balmainin lisäksi muita Piguetin varhain aloittaneita suunnittelijoita olivat James Galanos ja Hubert de Givenchy.[4]
Hän on yksi vuonna 1950 Madame Lanvinin veljenpojan herra Gaumont-Lanvinin aloitteesta perustetun Couturiers Associés -järjestön perustajajäsenistä. Alkuperäinen ryhmä koostui Piguetista, Jeanne Paquinin, Jean Dessèsin, Madame Marie-Louise Carvenin ja Jacques Fathin muotitaloista. Myös Pierre Balmain kutsuttiin myöhemmin jäseneksi. Yritys kesti kolme vuotta. Nämä "yhdistyneet muotitaiteilijat" olivat ensimmäisiä, jotka tuottivat ylellisiä valmisvaatteita, jotka olivat 1960-luvun ready-to-wear-huippujen alku.
Robert Piguet lanseerasi yhteistyössä Germaine Cellierin kanssa ensimmäisen Bandit-hajuvesiensä (luotu 1942) Yhdysvalloissa vuonna 1944 dramaattisella esityksellä, jossa malleilla oli aseita ja veitsiä, joista yhden mallin sanotaan rikkoneen tuoksupullon lattialle. Hänen menestynein tuoksunsa oli Fracas (1948), joka myös kehitettiin yhteistyössä Cellierin kanssa.[4]
Muita Piguetin valvonnassa kehitettyjä tuoksuja olivat Visa (1945) ja Baghari (1950). Piguetin kuoleman jälkeen tuoksuja, kuten Cravache (1963) ja Futur (1960-luku), kehitettiin edelleen hänen nimensä alla, vaikka "Robert Piguet" brändi häipyi vähitellen yleisön tiedosta, kunnes amerikkalainen Fashion Fragrances & Cosmetics Ltd osti sen vuonna 1993.[4]
Viimeiset vuodet ja perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Robert Piguet oli pitkäkasvuinen ja hänellä oli aina ollut heikko terveys. Hän sairasteli viimeisinä vuosinaan ja sulki heinäkussa 1951 muotitalonsa 400 työntekijän, ystäviensä ja jopa pankkiirinsa tyrmistykseksi, koska yritys tuotti hyvin. Hän kieltäytyi aina sallimasta muotitalossaan muita suunnittelijaa kuin hän itse eikä hän halunnut nimestään muodostuvan brändiä. Viimeiset myyntituottonsa hän jakoi työntekijöilleen. Hän kuoli 54-vuotiaana Lausannessa 21. helmikuuta 1953.[4]
Piguet'n arkistoa, joka koostuu 3 000 alkuperäissuunnitelmasta, valokuvasta ja asiakirjasta, säilytetään Musée suisse de la Modessa hänen syntymäkaupungissaan Yverdon-les-Bainsissa.[5]
Asiasta lisää[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Robert Piguet Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Reeder, Jan Glier: High style: masterworks from the Brooklyn Museum Costume Collection at the Metropolitan Museum of Art. New York: Metropolitan Museum of Art, 2010. s. 225. ISBN 9781588393623.
- ↑ Fukai, Akiko: Fashion: the collection of the Kyoto Costume Institute : a history from the 18th to the 20th century. Translated by Dominic Cheetham. Köln [etc.]: Taschen 2002. s. 548. ISBN 9783822812068.
- ↑ Perfume Intelligence - The Encyclopaedia of Perfume www.perfumeintelligence.co.uk. Viitattu 2.5.2024.
- ↑ a b c d e f g About Robert Piguet Parfums EU. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
- ↑ "Collections: Musée suisse de la Mode". Musée suisse de la Mode, Sveitsi.