Rusotäplämullo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rusotäplämullo
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Percoidei
Heimo: Mullot Mullidae
Suku: Mullus
Laji: barbatus
Kaksiosainen nimi

Mullus barbatus
Linnaeus, 1758[2]

Katso myös

  Rusotäplämullo Wikispeciesissä
  Rusotäplämullo Commonsissa

Rusotäplämullo (Mullus barbatus) on mullojen heimoon kuuluva kala.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rusotäplämullo kasvaa yleisesti 10–20 cm pitkäksi, joskus jopa 30 cm pitkäksi. Naaraat ovat keskimäärin pitempiä kuin koiraat, ja suurimmat yksilöt ovat poikkeuksetta naaraita.[3] Rusotäplämullon vartalo on melko litteä. Leuan alla on kaksi jäykkää viiksikarvaa, jotka ovat lyhyemmät kuin kalan rintaevät. Väritys on punertava.[4]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rusotäplämulloa tavataan Atlantin itäosassa Britannian ja Norjan rannikolta aina Kanariansaarille ja Senegaliin asti sekä Välimerellä. Kalaa tavataan myös Azoreilla. Se ui tavallisesti mutapohjaisilla alueilla 10–300 m syvässä vedessä.[5]

Rusotäplämullot elävät parvina. Ne syövät pääosin merenpohjassa eläviä pieniä selkärangattomia. Ne kutevat kesällä huhti- ja elokuun välisenä aikana 10–55 metrin syvyydessä.[4]

Rusotäplämullo on arvostettu ruokakala. Suurimmat pyyntimaat ovat Turkki ja Tunisia.[4]

  1. Carpenter, K.E., Smith-Vaniz, W.F., de Bruyne, G. & de Morais, L.: Mullus barbatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.1.2016. (englanniksi)
  2. Mullus Barbatus WoRMS
  3. Mullus barbatus (Linnaeus, 1758) Adriamed. Viitattu 10.12.2012.
  4. a b c Mullus barbatus Species Fact Sheets. FAO. Viitattu 10.12.2012.
  5. Mullus barbatus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 11.12.2012. (englanniksi)