SM-65 Atlas

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
SM-65 Atlas B-tyypin ohjusmuunnoksen (ICBM) laukaisu.

Convair/General Dynamics SM-65 Atlas (Strategic Missile) on Yhdysvaltain USAF:n ensimmäinen IRBM-ohjus. Ohjustyyppi kehiteltiin 1950–1960-lukujen taitteessa, ja sen koelento-ohjelmat toteutettiin vuosien 1957–1959 välillä. Kehittelytöiden aikana ase kantoi vielä nimeä B-65 (b=bomber). Myöhemmin sen niminä olivat CGM-16 & HGM-16 Atlas. Ohjuksen lakipiste (apogee) oli 900 km ja kantama noin 2 400 km. Nesteraketti oli kaksimoottorinen, ja polttoaineena toimi LOX/RP-1 -polttoaineseos. Lisäksi ohjuksessa oli yksi boosteriraketti lähtökiihdytystä varten. Ohjuksen enimmäisnopeus oli 25 000 km/h.[1]

SM-65 Atlaksen oli tarkoitus toimia kantorakettina raskaille yksikärkisille megatonni-luokan lämpöydinpommeille. Ohjuksen kehityskaudella näiden omamassa oli verrattain raskas: vähintään 1 360 kg. Laukaisumassa oli 120 200 kg, halkaisija 3,05 (305 cm) ja pituus 22,11m.[2] Ydinräjähteen teho vaihteli välillä: 1,45 MT - 4,5 MT.[3] Vuonna 1965 aktiivipalveluskäytöstä poistetun SM-65 Atlaksen korvasivat varsin nopeasti PGM-17 Thor ja PGM-19 Jupiter. SM-65-tyyppiä valmistettiin eri muunnoksia A — C, sekä myöhemmin D — E (ICBM) yhteensä 350 kpl, ja tästä alkoi kokonainen Atlas-rakettiperhe. Niiden valmistajana on toiminut Martin-Marietta, eli myöhempi Lockheed Martin.

Alkusarjan laukaisuista vuonna 1957 onnistui vain noin puolet, mutta luotettavuus parani, ja raketti pysyi käytössä jopa 47 vuotta. Ohjuksen kehittelytöiden yhteydessä kehiteltiin myös WD-40-yleisvoiteluaine, joka on samalla korroosion ja hapettumisen estoaine.

Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.


Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.