SSM-N-8 Regulus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
SSM-N-8 Regulus I-ohjus, USS Toledon kannella 1958.

Chance Vought SSM-N-8 Regulus I on yhdysvaltalainen, ydinkärjellä varustettu taktinen laivaston risteilyohjus. Sen kehitystyö alkoi vuonna 1947.[1] Ohjuksen ensilento oli 1951. Asetyyppi oli käytössä Yhdysvaltain laivastossa vuosina 1955–1964. Ohjuksen lyhykäinen kantama (900 km) ja matala, alisooninen lentonopeus (950 km/h) eivät olleet USN:n kannalta haittaavia tekijöitä omalla aikakaudellaan. Regulus I-ohjuksia oli palveluskäytössä arviolta 500 yksilöä. Niihin voitiin liittää joko fissiopommi (W5) tai lämpöydinpommi (W27) taistelukärjeksi.[2]

Tätä nimenomaista asetyyppiä hyödynsi Yhdysvaltain laivastossa kaikkiaan 4 raskasta risteilijää, 5 sukellusvenettä sekä 10 lentotukialusta, eli 19 laivaston sota-alusta.[3] Ohjustyyppi oli käytössä Kuuban kriisin aikaan.

SSM-N-8 Regulus I USS Growlerilla.

Ohjuksen lähetti matkaan 2 kappaletta booster-raketteja, jonka jälkeen matkamoottori alkoi toimia. Regulus I:n ajomoottori oli 20 kN työntövoiman omaava Allison J33-A14 -suihkumoottori. Regulus-ohjuksesta kehitettiin hypersooninen eli yli äänen nopeudella toimiva SSM-N-9 Regulus II -tyyppi, muttei se kerinnyt saavuttaa mainittavaa palvelusuraa.[4] Pitkän kantaman (yli 1 000 mpk) ballistinen ohjus Polaris syrjäytti sen melkoisen nopeasti.

Regulus I-risteilyohjuksen laukaisu USS Los Angelesilta, 7. elokuuta 1957.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]