Street Poetry

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Street Poetry
Hanoi Rocks
Studioalbumin Street Poetry kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  keväällä 2007
 Julkaistu 5. syyskuuta 2007
 Formaatti CD
 Tuottaja(t) Hanoi Productions
 Tyylilaji rock, hard rock, glam rock, glam punk
 Levy-yhtiö WolfGang Records
Listasijoitukset

Suomi Suomen virallinen lista: 6.[1]

Hanoi Rocksin muut julkaisut
Another Hostile Takeover
2005
Street Poetry
2007
This One’s for Rock’n’roll – The Best of Hanoi Rocks 1980–2008
2008

Street Poetry on suomalaisen rock-yhtyeen Hanoi Rocksin kymmenes albumi, joka julkaistiin 5. syyskuuta 2007. 9. kesäkuuta 2007 yhtye ilmoitti saaneensa albumin valmiiksi koko kevään kestäneen studiotyöskentelyn jälkeen. Suomessa albumin julkaisi WolfGang Records, muualla Euroopassa englantilainen Demolition Records ja Japanissa Victor Entertainment/JVC Music. Albumilta julkaistu CD-single "Fashion", joka julkaistiin Suomessa 7. toukokuuta ja Japanissa sekä Euroopassa 21. kesäkuuta, meni heti suoraan ilmestyttyään Suomen singlelistan ykköseksi. 8. elokuuta julkaistiin myös internetistä ladattava yhden kappaleen single "This One’s for Rock’n’Roll", joka meni heti ilmestyttyään Suomen virallisen latauslistan 10. sijalle. Itse albumi nousi Suomen virallisen listan sijalle 6.[1]

Levyn julkaisua juhlittiin Tavastia-klubin keikoilla 14.–15. syyskuuta kolmella keikalla, joista yksi oli ikärajaton. Tämän jälkeen yhtye lähti kiertueelle, joka kattoi Skandinavian, Euroopan ja Japanin, jossa se oli Loud Park -festivaalien pääesiintyjä.

Levyn nimi tulee ajalta, jolloin alkuperäinen 1980-luvun Hanoi Rocks (Michael Monroe, Andy McCoy, Nasty Suicide, Sam Yaffa, Razzle) asui Lontoossa. Eräs laitapuolenkulkija vietti aikaansa Ladbroke Groven metroasemalla ja kirjoitti muistiinpanoja ja runoja kaikesta, mitä näki. Tätä henkilöä kutsuttiin nimellä "Street Poet" (suom. Katurunoilija), ja tätä henkilöä kunnioittavasti muistaen albumin nimeksi tuli "Street Poetry" (Katurunoutta).

Kaikki kappaleet säv. ja san. Michael Monroe ja Andy McCoy ellei toisin mainita.

NroNimiSäv&sanKesto
1.HypermobileMonroe, McCoy ja Conny Bloom4.05
2.Street Poetry3.58
3.Fashion3.16
4.Highwired3.29
5.Power of PersuasionMonroe, McCoy ja Bloom4.16
6.Teenage Revolution (taustalaulajina Suomenlinnan peruskoulun lapsikuoro) 3.36
7.Worth Your Weight In Gold3.34
8.Transcendental Groove3.04
9.This One’s for Rock’n’Roll3.44
10.PowertripMonroe, McCoy ja Bloom3.39
11.Walkin' AwayMonroe, McCoy ja Bloom3.56
12.Tootin' StarMonroe, McCoy, Bloom ja Andy Christell2.41
13.Fumblefoot and Busy Bee2.05

Eräät kriitikot ovat kehuneet albumia Hanoi Rocksin ensimmäiseksi kunnon rock-albumiksi sitten alkuperäisen yhtyeen hajoamisen vuonna 1985. Eräissä arvioissa albumia on pidetty parempana kuin epätasaista mutta monta hittiä sisältänyttä Twelve Shots on the Rocksia vuodelta 2002 ja toiseksi viimeisintä albumia Another Hostile Takeoveria, joka herätti kahtiajakoa puolesta kriitikoissa puolesta ja vastaan. Kriitikkojen suosiollisista arvosteluista huolimatta Street Poetry nousi ilmestyttyään vasta Suomen virallisen albumilistan 6. sijalle. Esimerkiksi Nyt-liitteen 36. numerossa arveltiin, että Street Poetry olisi noussut kärkikolmikkoon Eppu Normaalin Syvään päähän- ja CMX:n Talvikuningas-albumien kanssa. Nyt-liite piti Street Poetrya parhaana Hanoi Rocks -albumina 20 vuoteen. Lehti kirjoitti, että Twelve Shots on the Rocks oli yhtyeen alun kangertelua ja Another Hostile Takeover taas oli ohilyönti. Lehden mukaan albumin "soitto on täynnä sähköä, soundi lihaksikas ja Michael Monroe laulaa kenties vahvemmin kuin koskaan".[2] Soundissa taas kirjoitettiin, että levy on rehellistä rockia, mutta McCoy ja Monroe eivät enää pysty tekemään samanlaisia hittejä kuin nuorina 1980-luvulla. Lehden arvostelun kirjoittajan Tero Alangon mielestä levyltä ei löytynyt mitään erityisen tarttuvaa kappaletta ja piti alkuperäisen Hanoi Rocksin tuotantoa parhaimpana.[3] Musiikkiin ja trendeihin erikoistunut Unik Paperin arvostelun kirjoittanut Jarkko Mäkelä piti levyä ihan onnistuneena, mutta valitti, että tasapaksulta kuulostavalta albumilta puuttuivat hitit, joita oli kuitenkin löytynyt useampikin Twelve Shots on the Rocks- ja Another Hostile Takeover-albumeilta. Lehti ei uskonut, että muuten raikkaalta kuulostavalta albumilta nousee mitään erityisiä hittejä.[4] Kaikki arviot ovat olleet kuitenkin yhtä mieltä siitä, että albumi kuulostaa perinteisesti Hanoi Rocksilta.