Sukassara

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sukassara
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Erittäin uhanalainen

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Yksisirkkaiset Monocotyledoneae
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Alaheimo: Cyperoideae
Tribus: Cariceae[2]
Suku: Sarat Carex
Laji: microglochin
Kaksiosainen nimi

Carex microglochin
Wahlenb.

Katso myös

  Sukassara Wikispeciesissä
  Sukassara Commonsissa

Sukassara (Carex microglochin) on pohjoisen pallonpuoliskon tundra- ja vuoristoalueilla tavattava pienikokoinen kosteiden kasvupaikkojen sarakasvi. Suomessa laji on harvinaistunut ja se on nykyään luokiteltu uhanalaiseksi lajiksi.[3]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sukassaran kukinto

Sukassara kasvaa pieninä versokimppuina, jotka ovat 5–15 cm korkeita. Kasvin juurakko on lyhythaarainen. Varret ovat pystyjä, hoikkia ja monilehtisiä. Varsien tyvitupet ovat vaaleanruskeita. Lehdet ovat lyhyitä, rihmamaisia ja noin 0,5 mm leveitä. Kukinto on 8–15 mm pitkä tähkä, jonka tyviosassa on 5–10 emikukkaa. Ruskeat tähkäsuomut ovat pullakkoa selvästi lyhyempiä, suippoja ja kalvolaitaisia. Kapean sukkulamaiset pullakot ovat 4–5 mm pitkiä ja aluksi pystyjä, mutta myöhemmin lajille tyypillisesti alaviistoja. Pullakon suusta pistää esiin luottien lisäksi ohut sukanen. Suomessa sukassara kukkii heinäkuussa.[4]

Muista Suomessa tavattavista saroista sukassara muistuttaa lähinnä rahkasaraa (Carex pauciflora).[5]

Sukassaraa tavataan laajalla alueella pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta levinneisyysalue on hyvin hajainen. Euroopasta sitä tavataan lähinnä Fennoskandian tunturialueilta Norjasta, Ruotsista, Suomesta ja Kuolan niemimaalta, Alppien alueelta, Islannista ja Grönlannista. Aasiassa laji kasvaa Kaukasuksella, Keski-Aasian vuoristoissa ja Etelä-Siperiassa. Pohjois-Amerikasta sukassara kasvaa Alaskassa, Kalliovuorilla sekä Pohjois-Kanadassa.[5] Suomessa sukassaraa tavataan Sodankylän Kitisen rannoilla, Inarin Ivalo- ja Näätämöjokien varsilta sekä Enontekiöltä Kaaresuvannon ja Lätäsenon suujuoksun varrelta ja Kilpisjärveltä. Kitisen esiintymä lienee suurimmaksi osaksi tuhoutunut voimalaitosrakentamisen takia.[6][7]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukassara kasvaa matalaruohoisilla tulvaniityillä, jokien ja purojen rannoilla sekä myös tunturipaljakalla soilla ja kosteissa notkelmissa. Laji on kalkinsuosija.[4] Suomessa laji on harvinaistunut voimalaitosrakentamisen takia, joka on tuhonnut monia kasvupaikkoja sukassaran vaatimien kevättulvien loputtua.[7]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ulvinen, Tauno: Sukassara. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 103.
  1. Lansdown, R.V.: Carex microglochin IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.11.2016. (englanniksi)
  2. Stevens, P. F.: Cyperaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 29.3.2021.
  3. Ympäristöministeriö: Uhanalaiset putkilokasvit luonnonsuojeluasetuksessa Viitattu 15.9.2010.
  4. a b Retkeilykasvio 1998, s. 575.
  5. a b Den virtuella floran: Borststarr (Carex microglochin) Viitattu 15.9.2010. (ruotsiksi)
  6. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Sukassaran levinneisyys Suomessa Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.9.2010.
  7. a b Ulvinen 1997, s. 103.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]