Sum 41

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sum 41
Sum 41 maaliskuussa 2008.
Sum 41 maaliskuussa 2008.
Tiedot
Toiminnassa 1996
Tyylilaji pop-punk, alternative rock, punk rock
Kotipaikka Kanada Ajax, Ontario, Kanada
Laulukieli englanti
Jäsenet

Deryck Whibleylaulu, kitara
Cone McCaslinbasso
Tom Thacker, kitara

Entiset jäsenet

Dave Baksh, kitara
Steve Joczrummut

Levy-yhtiö

Island RecordsYhdysvalloissa
Aquarius RecordsKanadassa
Universal Records, kansainvälinen

Aiheesta muualla
Kotisivut

Sum 41 on Kanadan Ajaxista, Ontariosta kotoisin oleva punkrock-yhtye, johon kuuluvat Deryck Whibley (laulu, kitara), Steve Jocz (rummut), Jason "Cone" McCaslin (basso) ja Tom Thacker (kitara). Yhtyeen ensimmäinen hitti oli ”Makes No Difference” debyyttialbumilta Half Hour Of Power vuonna 2000. Yhtyeen muita tunnettuja kappaleita ovat muun muassa ”Fat Lip, ”In Too Deep”, ”Motivation”, ”Still Waiting”, ”The Hell Song”, ”Pieces” ja ”Underclass Hero”. Sum 41:n albumeita on myyty yli 12 miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti.

Yhtyeen historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukiolaisbändi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kanadan Ajaxissa, Ontariossa kitaristi Deryck Whibley, rumpali Steve Jocz ja kitaristi Marc Costanzo perustivat Kaspir-nimisen lukiolaisyhtyeen, joka esitti lähinnä NOFX-covereita. Bändin alkuvaiheissa kitaristit ja basistit vaihtuivat tiuhaan. Lopulta yhtye sai vakituiseksi kitaristiksi 747-nimisestä Rage Against The Machine -covereita soittaneesta yhtyeestä Dave "Brownsound" Bakshin. Yhtyeen ensimmäistä isomman yleisön keikkaa varten yhtye vaihtoi nimekseen Sum 41, yhtyeen perustamisajankohdan (heinäkuun 31. päivä vuonna 1996, 41 päivää kesäloman alkamisesta) mukaisesti. Kyseistä keikkaa oli seuraamassa Treble Charger -yhtyeen Greig Nori, joka Sum 41:n esityksen nähdessään tarjoutui heidän managerikseen ja tuottajakseen. Nori teki kovasti töitä saadakseen "Sumit" yleiseen tietoisuuteen.

Ensimmäinen demokasetti Sum 41 ilmestyi vuonna 1998. Kasetin tuottajana toimi yhdessä Norin kanssa ex-kitaristi Marc Costanzo. Demokasetti lähetettiin useille eri levy-yhtiöille, ja lopulta sopimus Island Recordsiin syntyi vuonna 1999. Tähän asti pisimpään yhtyeessä soittanut basisti Richard "Twitch" Roy oli jo ehtinyt jättää yhtyeen sopimuksen synnyttyä, ja hänen tilalleen yhtyeeseen liittyi Jason "Cone" McCaslin. Cone leikkisästi muistuttaakin, että sopimus syntyi hänen liittymisensä seurauksena.

Yhtyeen ensimmäinen studioalbumi Half Hour of Power ilmestyi vuonna 2000. Se ei vielä tuonut merkittävää menestystä yhtyeelle, vaikka singlenä julkaistu ”Makes No Difference pärjäsi hyvin listasijoituksissa. Se nousi Yhdysvaltain listoilla sijalle 37 asti ja Britanniassa sijalle 12.

Toinen albumi All Killer No Filler aloitti heidän menestyksensä kiipeämällä Britannian listalla sijalle seitsemän. Levyn ensimmäinen single oli ”Fat Lip”, joka pääsi Yhdysvaltain listalla sijalle 66 ja Britanniassa kahdeksanneksi. Myös seuraavat singlet, ”In Too Deep” ja ”Motivation”, pärjäsivät hyvin listoilla. Sum 41 tuli tunnetuksi ympäri maailman, ja yhtye teki kiertueita ensimmäistä kertaa Pohjois-Amerikan ulkopuolella. Radiohittien ohella heidän kappaleitaan esiintyi myös useissa nuorisoelokuvissa sekä videopeleissä.

Kolmannella albumilla, Does This Look Infected?, yhtye siirtyi hieman raskaampaan tyyliin, ja muutti sanoituksia huomattavasti, nyt esitellen vakavampia lyriikoita kuin edeltäjänsä sisälsi. Yhtye lykkäsi nimen keksimistä niin pitkään, että lopulta heidän oli keksittävä se puolen tunnin sisällä tai levyä ei olisi saatu ulos sovittuna aikana. Bändi istui pöytään, katseli levyn kansikuvaa ja mietti, mitä kuvasta tulee mieleen. Näin päädyttiin albumin nimeen. Ensimmäinen single Still Waiting pääsi Britannian listoilla sijalle 16. Toinen single The Hell Song toi arvostusta omaperäisellä musiikkivideollaan.

Neljäs albumi, Chuck on arvosteltu yhtyeen musiikillisesti parhaaksi ja sanoituksiltaan kypsimmäksi ja vakavimmaksi albumiksi tähän mennessä. Albumin nimi on nimetty YK:n rauhanturvaajan, Charles "Chuck" Pelletierin mukaan. Chuck pelasti yhtyeen jäsenet Kongon sisällissodan pyörteistä näiden dokumentoidessa War Child Canadalle sotalapsien elämää Afrikassa. Kyseinen dokumentti löytyy DVD:nä, nimeltään "ROCKED: Sum 41 In Congo". Albumin ensimmäinen single, We're All To Blame, sai alkunsa juuri tuolla matkalla, ja sanoituksissa näkyy selkeästi yhtyeen aikuistuminen, varsinkin verrattaessa kahteen ensimmäiseen albumiin.

Vaikeudet alkavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keikkailtuaan viisi vuotta yhteen menoon yhtye päätti vetäytyä tauolle syksyllä 2005. Laulaja Deryck Whibleyn mukaan yhtye oli käytännössä hajonnut eikä tulevasta ollut juurikaan puhetta. Keväällä 2006 yhtye katkaisi välinsä johtoportaaseensa, mukaan lukien pitkäaikaiseen manageri-tuottajaan Greig Noriin, joka nosti Sum 41:n kouluyhtyeiden joukosta koko maailman tietoisuuteen. Deryckin mukaan Nori petti yhtyeen jäsenet ja vei paljon rahaa mukanaan. Kappale King Of Contradiction on kirjoitettu tämän välirikon pohjalta.

11. toukokuuta 2006 yhtyeen pitkäaikainen kitaristi Dave "Brownsound" Baksh ilmoitti jättävänsä yhtyeen musiikillisten erimielisyyksien vuoksi. Dave kertoi, ettei pysty toteuttamaan itseään Sum 41:ssä haluamallaan tavalla. Brownsound perusti oman metal-yhtyeen Brown Brigaden, joka vuonna 2007 ilmestyneen debyyttialbuminsa Into The Mouth Of Badd(d)ness jälkeen jäi tauolle. Sittemmin Dave on vaikuttanut The Organ Thieves -nimisessä yhtyeessä. Deryck kirjoitti Daven lähdöstä kappaleen So Long Goodbye.

Vastoinkäymisistä huolimatta Deryck, Steve ja Cone päättivät tehdä uuden albumin - tällä kertaa ilman ulkopuolista ohjausta: Deryck päätti tuottaa albumin itse.

Uusi tuleminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2007 julkaistiin yhtyeen viides studioalbumi Underclass Hero. Se on ensimmäinen studioalbumi ilman kitaristi Dave Bakshia. Albumin nimi kuvastaa kuinka hajoamaisillaan oleva yhtye onnistui voittamaan vaikeutensa ja nousemaan taas huipulle. Nimi on myös kunnianosoitus John Lennonille, jonka Deryck nimeää yhdeksi suosikkilauluntekijäkseen.

Underclass Hero -albumia on kritisoitu sen samankaltaisuudesta Green Dayn American Idiot -albumin kanssa. Muun muassa molempien albumien ensimmäinen single oli samanniminen albumin kanssa. Lisäksi kyseisten kappaleiden kitarasoolot muistuttavat arvostelijoiden mukaan toisiaan.

Yhtye palasi kiertue-elämään toukokuussa 2007 puolentoista vuoden tauon jälkeen. Daven poissa ollessa hänet korvasi keikoilla Gob-yhtyeen laulaja/kitaristi Tom Thacker. Lokakuussa 2007, kesken yhtyeen kiivaimman keikka-aikataulun, Deryck loukkasi selkänsä Calgaryssä pidetyssä konsertissa soitettuaan Pain For Pleasure -kappaleessa rumpuja. Yhtye joutui perumaan kaikki loppuvuoden keikkansa Deryckin kuntoutuksen ajaksi. Useat radiokanavat vastustivat yhtyeen päätöstä perua keikkansa poistamalla heidän kappaleensa radiokanavien soittolistoilta. Kun Sum 41 teki paluun lavalle helmikuun lopussa 2008, oli yhtyeellä vaikea herättää kuulijoiden innostus uudelleen, ja Underclass Heron markkinointi jouduttiin aloittamaan lähes alkupisteestä. Uusi single "With Me" toi yhtyeelle jo kertaalleen menetettyä suosiota osittain takaisin hyvillä listasijoituksillaan.

Sum 41 ilmoitti kesäkuussa 2008 vetäytyvänsä tauolle pohtimaan yhtyeen tulevaisuutta huonosti menneen levyn markkinoinnin jälkeen. Bändin jäsenet jakautuivat työskentelemään eri projektiensa parissa. Deryck vietti aikaansa silloisen vaimonsa kanssa ja kävi soittamassa tämän keikoilla, Cone työsti uutta The Operation M.D. -albumia, Stevo työsti musiikkivideoita ja toimi The Vandals -yhtyeen keikoilla rumpalina ja Tom keikkaili yhtyeensä (Gob) kanssa.

Loppuvuodesta 2008 yhtye ilmoitti julkaisevansa kokoelmalevyn parhaista kappaleistaan. The Best Of Sum 41: 8 Years Of Blood, Sake And Tears 2000-2008 ilmestyi Japanissa marraskuussa 2008. Sen tuoma suosio vaikutti levy-yhtiön päätökseen julkaista levy myös muualla maailmassa. All The Good Shit: 14 Solid Gold Hits 2000-2008 ilmestyi 17. maaliskuuta 2009. Kokoelmalevyä markkinoitiin uudella singlellä Always, joka oli kokonaan uusi kappale.

Takaisin studioon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2008 Deryck ilmoitti yhtyeen työstävän EP-julkaisua keväälle 2009. Julkaisu tulisi sisältämään 5-7 uutta kappaletta. Uusien kappaleiden työstäminen sujui kuitenkin odotettua paremmin, joten yhtye ilmoitti maaliskuussa 2009 työstävänsä uutta täysmittaista albumia, jonka olisi määrä tulla julkaistuksi loppuvuodesta 2009. Tyylisuunnaksi yhtye ilmoitti levyn olevan raskaampaa ja synkempää kuin aikaisemmin, eniten jotain DTLI:n ja Chuckin väliltä, mutta kuitenkin uutta ja erilaista.

Yhtye aloitti jälleen keikkailun maaliskuussa 2009, 10 kuukauden tauon jälkeen. Yhtyeen suuntaus oli aikaisempaa raskaampi, mistä johtuen keikkojen soittolistat poikkesivat rajusti aikaisemmista vuosista: mukana oli tunnetuimpien sinkkujen lisäksi yhtyeen raskaimpia kappaleita. Deryck ilmoitti, että yhtyeen keikat jäisivät loppuvuodelta vähiin, sillä bändi panosti uuden albumin työstämiseen. Yhtye keikkaili pääsääntöisesti vain Yhdysvalloissa, lukuun ottamatta muutamaa Japanin keikkaa huhtikuussa ja Moskovaa kesäkuussa 2009.

Räjähdysmäisesti alkanut kappaleiden kirjoittaminen hidastui kesän aikana. Levyn työstäminen oli jäänyt lähes paikoilleen, joten albumin julkaisua jouduttiin lykkäämään. Kuitenkin vain päivää Deryckin ja Avrilin eropäätöstä myöhemmin yhtye ilmoitti löytäneensä albumille tuottajan (Gil Norton, mm. Foo Fighters ja Jimmy Eat World) ja aloittavansa uuden levyn työstämisen marraskuussa 2009. Ns. pre-productionin aikana yhtye hioi levyn valmiiksi nauhoittamista varten.

Yhtye astui takaisin studioon tammikuussa 2010. Erimielisyydet tuottaja Nortonin kanssa kuitenkin johtivat siihen, että Deryck päätti tuottaa albumin itse. Pääasiallisen laulujenkirjoittajan Deryckin ohella myös muut jäsenet olivat osallistuneet kappaleiden kirjoittamiseen. Nauhoitukset saatiin päätökseen kesäkuun lopussa, ja ensimmäinen kappale uudelta albumilta, Skumfuk julkaistiin TheresNoSolution.com -fanisivustolla. Uusi albumi sai nimen Screaming Bloody Murder. Vaikka levy oli jo valmis kesällä 2010, levy-yhtiö Island Records katsoi parhaaksi julkaisuajankohdaksi vasta maaliskuun 2011. Ensimmäinen single, myös nimeltään Screaming Bloody Murder, julkaistiin tammikuussa.

Vuonna 2010 Sum 41 esiintyi useilla Euroopan festivaaleilla huhtikuusta kesäkuuhun, jonka jälkeen yhtye vietti suurimman osan kesästä Warped Tour -kiertueella Pohjois-Amerikassa. Syksyn 2010 yhtye vietti laajalla Euroopan kiertueella, joka sisälsi mm. yhtyeen ensimmäisen Suomen vierailun. Vuoden 2011 yhtye aloitti jälleen Euroopasta helmikuussa, jonka jälkeen olivat vuorossa Australia ja Japani.

Toukokuussa 2023 yhtye tiedotti lopettavan uransa. Yhtye julkaisee vielä ”Heaven x Hell” -albumin ja soittaa maailmankiertueen.[1]

Muut projektit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sum 41 on tehnyt yhteistyötä lukuisien eri artistien kanssa. Yhteisiä konsertteja yhtye on esittänyt mm. The Offspring, Blink-182, Good Charlotte, Pennywise ja Mötley Crüe -yhtyeiden kanssa.

Sum 41 on myös levyttänyt yhteisiä kappaleita muiden artistien kanssa. Vuonna 2003 Deryck kirjoitti ja Sum 41 soitti kappaleen Little Know It All Iggy Popin albumille Skull Ring. Yhtye teki myös "rock-remixin" rap-artisti Ludacrisin kanssa tämän kappaleesta "Get Back". Muita yhteistyöartisteja ovat olleet mm. Tenacious D ja Unwritten Law

Keulakuva Deryck Whibley tunnetaan paremmin pop-prinsessa Avril Lavignen ex-aviomiehenä. Pari kihlautui kesällä 2004 ja avioitui kesäkuussa 2006. Avioliitto päättyi kuitenkin eroon syyskuussa 2009.

Avrilin vaikutus Deryckin musiikkiin oli ilmeinen Underclass Hero -albumilla, erityisesti kappaleissa With Me ja Best Of Me. Deryck vieraili Avrilin keikoilla kesällä 2008, jolloin aviopari esitti yhdessä Sum 41:n kappaleen In Too Deep. Deryck on myös tuottanut ja soittanut kappaleet One Of Those Girls ja Contagious Avrilin levyltä The Best Damn Thing. Hän oli myös mukana kappaleen Innocence kirjoittamisessa, mutta levyllä Deryckin nimeä ei mainita tämän kappaleen kohdalla. Avrilin uudelle albumille Deryck on tehnyt 8 kappaletta, mutta avioeron jälkeen on huhuttu, että Avril haluaisi poistaa Deryckin kappaleet vielä julkaisemattomalta albumilta.

Viime aikoinamilloin? aviopari on ollut useiden juorulehtien kohteena. Heidän erostaan huhuttiin usein, mutta huhut kiellettiin ja pari vetosi onnelliseen yhteiselämään lehtien kirjoitteluista huolimatta. Kuitenkin lopulta pari päätti erota 17. syyskuuta 2009, kuuden ja puolen vuoden yhdessäolon jälkeen.

Deryck oli tuttu mies juorulehtien sivuilla myös ennen Avrilia, sillä Deryck seurusteli lyhyen ajan Paris Hiltonin kanssa vuosina 2002-2003.

Sum 41:n ohella Deryck on tuottanut vähemmän tunnettujen artistien levyjä. Hän myös keikkailee aika ajoin rock & roll -coveryhtyeiden Camp Freddyn ja Petty Cashin kanssa.

Basisti Cone McCaslin toimii Sum 41:n ohella projektibändissä Operation M.D. yhdessä H2O-yhtyeen Todd Morsen kanssa. Yhtye perustettiin Sum 41:n ollessa tauolla vuonna 2006, ja sen debyyttialbumi We Have An Emergency ilmestyi helmikuussa 2007. Yhtyeen toinen albumi ilmestyi elokuussa 2010. Cone on myös toiminut tuottajana tuntemattomammille yhtyeille.

Rumpali Steve Jocz on kunnostautunut musiikkivideoiden ohjaamisessa. "Underclass Heron" ja "With Men" musiikkivideot ovat Stevon ohjaamia. Hän on myös ohjannut muiden bändien musiikkivideoita, mm. Conen projektibändin Operation M.D.:n kappaleelle Sayonara. Stevo on työstänyt myös videoita mm. 3OH!3, McFly, Bowling for Soup ja Airbourne -yhtyeille.

Uusi kitaristi Tom Thacker liittyi bändiin keväällä 2007. Aluksi hän toimi vain kiertuekitaristina pysyen poissa studiosta ja yhteiskuvista. Keväällä 2009 Deryck ilmoitti Brown Tomin olevan nyt pysyvä osa bändiä. Hänellä on myös oma yhtyeensä Gob, jossa hän toimii laulajana ja kitaristina.

Ex-kitaristi Dave soittaa nykyään The Organ Thieves -nimisessä yhtyeessä Brown Brigaden jäätyä tauolle toukokuussa 2008. Brown Brigaden tauolle siirtyminen johtui Daven haluttomuudesta jatkaa yhtyeen solistina. Uutta solistia ei ole löytynyt, mutta kappaleita on työstetty uutta albumia varten. The Organ Thievesin esikoisalbumin on määrä ilmestyä alkuvuodesta 2011. Albumin on tuottanut Sum 41:n pitkäaikainen tuottaja/manageri Greig Nori.

Aikaisemmat jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Steve Jocz – rummut (1996–2013)
  • Richard Roy – basso (1997–1998)
  • Jon Marshall – laulu, kitara, basso (1996–1997)
  • Mark Spicoluk – basso (1997)
  • Marc Costanzo – kitara (1996–1997)
  • Mark McAdam – kitara, basso (1996)
  • Grant McVittie – basso (1996)
Julkaisupäivä Nimi Levy-yhtiö Billboard Top 200 UK Peak Canada Peak
27. kesäkuuta 2000 Half Hour Of Power Island Records #176 Ei listoilla Ei listoilla
8. toukokuuta 2001 All Killer No Filler Island Records #13 #7 #1
26. marraskuuta 2002 Does This Look Infected? Island Records #32 #34 #1
12. lokakuuta 2004 Chuck Island Records #10 #59 #1
21. joulukuuta 2005 (Japani), 7. maaliskuuta 2006 (Kanada) Go Chuck Yourself / Happy Live Surprise Island Records - - -
24. heinäkuuta 2007 Underclass Hero Island Records #7 #46 #1
26. marraskuuta 2008 The Best Of Sum 41: 8 Years Of Blood, Sake And Tears 2000-2008 Island Records - - -
17. maaliskuuta 2009 All The Good Shit: 14 Solid Gold Hits 2000-2008 Island Records - - -
29. maaliskuuta 2011 Screaming Bloody Murder Island Records - - -
7. marraskuuta 2016 13 Voices Hopeless Records - - -
19. heinäkuuta 2019 Order In Decline Island Records - - - - - -
29. maaliskuuta 2024 Heaven :x: Hell
  1. Arto Mäenpää: Sum 41 tiedottaa lopettavan uransa viimeiseen albumiin sekä kiertueeseen Kaaoszine. 8.5.2023. Viitattu 9.5.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]