Suomen presidentinvaali 1988

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen presidentinvaali 1988
Suomi
1982 ←
31. tammikuuta – 1. helmikuuta 1988 (valitsijamiesten vaalit ja suora vaali)
15. helmikuuta 1988 (presidentinvaali)
→ 1994

  Mauno Koivisto Paavo Väyrynen
Ehdokas Mauno Koivisto Paavo Väyrynen
Puolue Sosiaalidemokraatit Keskustapuolue
Valitsijamiesäänet 189 68
Äänet 1 513 234 636 375
Kannatus 48,90 % 20,57 %

Suoran vaalin voittajat vaalipiireittäin.

Presidentti ennen vaaleja

Mauno Koivisto
Sosiaalidemokraatit

Uusi presidentti

Mauno Koivisto
Sosiaalidemokraatit

Osa artikkelisarjaa
Suomen politiikka
Suomen vaakuna

Suomen presidentinvaalin 1988 voitti tasavallan presidentti Mauno Koivisto, joka valittiin toiselle kaudelle. Koiviston ehdokkuutta tukivat SDP, SMP sekä Pro Koivisto -niminen ehdokaslista. Koivisto valittiin valitsijamiesten suorittaman vaalin toisella kierroksella, kun myös pääosa kokoomuksen valitsijamiehistä äänesti häntä.

Vuoden 1988 presidentinvaalissa oli ainoan kerran käytössä valitsijamiesjärjestelmän ja suoran kansanvaalin yhdistelmä, jossa kansalaiset äänestivät samassa yhteydessä sekä presidentistä että valitsijamiehistä. Jos joku ehdokkaista olisi saanut suorassa vaalissa enemmistön äänistä, hänet olisi valittu presidentiksi. Koiviston saama 48,9 % äänistä ei aivan riittänyt tähän, joten presidentin valinta jäi valitsijamiehille. Seuraavissa presidentinvaaleissa vuonna 1994 valitsijamiehistä luovuttiin kokonaan.

Valitsijamiesjärjestelmää oli varsinkin edellisen, presidentinvaalin 1982 yhteydessä kritisoitu erityisesti sen vuoksi, että valitsijamiehillä oli mahdollisuus äänestää ”mustaa hevosta”. Suomen hallitusmuotoa muutettiin vuonna 1987 niin, että valitsijamiehet saivat äänestää presidentiksi ainoastaan virallisia, ennen valitsijamiesvaaleja asetettuja presidenttiehdokkaita, ja ”mustan hevosen” mahdollisuus poistui.[1]

Äänestäjillä oli käytössään kaksi vaalilippua, joista valkoisella äänestettiin presidenttiehdokasta ja ruskealla valitsijamiesehdokasta.[1] Vuoden 1982 vaalin tapaan valitsijamiehiä valittiin 301 eikä 300.[2]

Valitsijamiesten vaalit ja suora vaali järjestettiin 31. tammikuuta ja 1. helmikuuta 1988.[3]

Ehdokkaiden kampanjatunnukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[4]

Mauno Koivisto sai yli puolet kaikista annetuista äänistä kahdeksassa vaalipiirissä viidestätoista. Ahvenanmaalla Koiviston kannatus oli peräti 75,1 prosenttia. Keskustapuolueen ehdokas Paavo Väyrynen voitti Koiviston Oulun ja Lapin läänin vaalipiireissä.[5]

Äänioikeutetut 4 036 169[5][3]
Äänestäneet 3 158 090[5]
Äänestysaktiivisuus 78,2 %[5]
Äänestysaktiivisuus
(Suomessa asuvat)
82,7 %[5][3]
Hylätyt äänet 63 641[5]
Ehdokas Puolue Äänet
Lukumäärä Osuus
Mauno Koivisto SDP, SMP, PK ja ÅS 1 513 234 48,90 %
Paavo Väyrynen Keskustapuolue 636 375 20,57 %
Harri Holkeri Kansallinen Kokoomus 570 340 18,43 %
Kalevi Kivistö Liike 88 330 072 10,67 %
Jouko Kajanoja Demokraattinen Vaihtoehto 44 428 1,44 %
Yhteensä 3 094 449 100 %
Lähde: Tilastokeskus[5]

Koska kukaan ehdokas ei saanut tarvittavaa yksinkertaista enemmistöä – yli 50 % äänistä – valinta siirtyi valitsijamiehille eli käytännössä presidentinvaalissa tarvittiin toinen kierros.

Valitsijamiesten vaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Äänioikeutetut 4 036 169[5][3] +115 164
Äänestäneet 3 141 360[5]
Äänestysaktiivisuus 77,8 %[5]
Äänestysaktiivisuus
(Suomessa asuvat)
82,3 %[5][3] −4,5
Hylätyt äänet 155 651[5]
Ehdokas Puolue Valitsija-
miehet
Äänet
Lukumäärä Osuus
Mauno Koiviston kannattajat A+B+C+D 144 1 391 399 46,60 %
A Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 128 1 175 209 39,36 %
B Suomen Maaseudun Puolue 7 120 043 4,02 %
C Pro Koivisto 8 88 663 2,97 %
D Åländsk Samling 1 7 484 0,25 %
Paavo Väyrysen kannattajat Keskustapuolue 68 647 769 21,70 %
Harri Holkerin kannattajat Kansallinen Kokoomus 63 603 180 20,20 %
Kalevi Kivistön kannattajat Liike 88 26 286 833 9,61 %
Jouko Kajanojan kannattajat Demokraattinen Vaihtoehto 56 528 1,89 %
Yhteensä 301 2 985 709 100 %
Lähde: Tilastokeskus[5]

Valitsijamiehiksi valituista naisia oli 92[5] ja lopulliseen vaaliin osallistuneista 93, mikä oli suurin määrä Suomen presidentinvaalien historiassa.

Luettelo valitsijamiehistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eniten ääniä saaneet valitsijamiehet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sija Ehdokas Puolue Äänet Vaalipiiri
1 Kalevi Sorsa SDP 32 089 Helsingin kaupungin vaalipiiri
2 Pirjo Ala-Kapee SDP 31 131 Uudenmaan läänin vaalipiiri
3 Matti Ahde SDP 25 335 Oulun läänin vaalipiiri
4 Pertti Paasio SDP 24 633 Turun läänin eteläinen vaalipiiri
5 Matti Luttinen SDP 18 966 Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri
6 Marja-Liisa Tykkyläinen SDP 18 914 Kuopion läänin vaalipiiri
7 Erkki Liikanen SDP 18 875 Mikkelin läänin vaalipiiri
8 Pertti Salolainen Kok. 18 397 Helsingin kaupungin vaalipiiri
9 Antero Kekkonen SDP 18 350 Kymen läänin vaalipiiri
10 Sirpa Pietikäinen Kok. 17 354 Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri
Lähde: Tilastokeskus[5]

Valitsijamiesten suorittama vaali

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ehdokas 1. kierros 2. kierros
Koivisto, MaunoMauno Koivisto 144 189
Väyrynen, PaavoPaavo Väyrynen 68 68
Holkeri, HarriHarri Holkeri 63 18
Kivistö, KaleviKalevi Kivistö 26 26

Vaalitoimitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valitsijamiehet kokoontuivat 15. helmikuuta 1988 Eduskuntatalossa. Puheenjohtajana toimi pääministeri Harri Holkeri ja sihteerinä eduskunnan pääsihteeri Erkki Ketola.[6] Ensimmäiellä kierroksella kaikki puolueet äänestivät omia ehdokkaitaan. Toisella kierroksella 45 kokoomuksen valitsijamiestä äänesti Koivistoa, joka sai 189 ääntä ja tuli siten valituksi. Kokoomuksen loput 18 valitsijamiestä äänestivät toisellakin kierroksella puolueen omaa ehdokasta Holkeria.

Mauno Koiviston toinen, jälkimmäinen toimikausi alkoi 1. maaliskuuta 1988.

Jälkiarvioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Risto Sänkiahon mukaan presidentinvaalin muuttumista luonteeltaan henkilövaaliksi osoitti selvästi se, että valitsijamiesten vaalikampanja jäi täysin presidenttiehdokkaiden kampanjoinnin varjoon eivätkä valitsijamiehet tosiasiassa käyneet juuri minkäänlaista vaalikamppailua. Lisäksi vaalissa äänioikeuttaan käyttäneistä noin neljä prosenttia äänesti vain presidenttiehdokasta eikä lainkaan valitsijamiesehdokasta.[1]

  1. a b c Risto Sänkiaho: Presidentinvaalin vaihtoehdot. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1989, s. 149–150. Helsinki: Otava, 1988.
  2. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1989, s. 144–146. Helsinki: Otava, 1988.
  3. a b c d e TAULUKKO: Tasavallan presidentin vaalit 1925-2006 Presidentinvaali, Vaalit, Vaalit.fi (Oikeusministeriö)
  4. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1989 (Otava, Helsinki 1988), s. 145
  5. a b c d e f g h i j k l m n o Presidentin vaalit 1988. Suomen virallinen tilasto (Tilastokeskus 1988), s. 30–33, 96, 100–116.
  6. Pääministerin Kirje Valtioneuvostolle tasavallan presidentti Mauno Koiviston valitsemisesta Tasavallan Presidentiksi Säädös 197/1988, Finlex.fi. Viitattu 8.4.2024.