Suomen urheilu 1972
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1972 käsittelee vuoden 1972 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Lasse Virén | Yleisurheilu |
| 2. | Pekka Vasala | Yleisurheilu |
| 3. | Marjatta Kajosmaa | Hiihto |
| 4. | Jarno Saarinen | Moottoripyöräily |
| 5. | Tapio Kantanen | Yleisurheilu |
| 6. | Rauno Miettinen | Hiihto |
| 7. | Leo Linkovesi | Pikaluistelu |
| 8. | Reima Virtanen | Nyrkkeily |
| 9. | Risto Björlin | Paini |
| 10. | Kyösti Laasonen | Jousiammunta |
| Lähde: [1] | ||
Naisten listalla kolme parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Marjatta Kajosmaa | Hiihto |
| 2. | Pirjo Seppä | Suunnistus |
| 3. | Mona-Lisa Strandvall | Yleisurheilu |
| Lähde: [1] | ||
Olympialaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sapporon talviolympialaisissa Suomi jäi ensi kertaa olympiahistoriansa aikana ilman kultamitalia. Mitalisaalis oli neljä hopeaa ja yksi pronssi, joilla Suomi sijoittui mitalitilastossa 15:nneksi.[2]
- Münchenin kesäolympialaisissa Suomi saavutti kolme kultamitalia, yhden hopean sekä neljä pronssia. Kisojen mitalitilastossa Suomi oli neljästoista.[3]
Ampumahiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sapporon talviolympialaisissa Suomen viestijoukkue Esko Saira, Juhani Suutarinen, Heikki Ikola ja Mauri Röppänen saavutti hopeaa. Henkilökohtaisessa kilpailussa Yrjö Salpakari sijoittui viidenneksi ja Esko Saira kuudenneksi.[4]
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jyväskylän suurajot voitti Saabilla ajanut Simo Lampinen kolmannen kerran urallaan.[5]
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen maajoukkue pelasi kahdeksan maaottelua, joista se voitti kaksi ja pelasi kolmessa tasapelin. Maailmanmestaruuskilpailujen karsinnat Olavi Laaksosen valmentama Suomi aloitti kesäkuussa Helsingin olympiastadionilla voittamalla ensi kertaa kohtaamansa Albanian 1–0, ja syyskuussa samassa paikassa Suomi pelasi Romanian kanssa tasan 1–1. Kolmannessa MM-karsintaottelussaan lokakuussa Dresdenissä Suomi hävisi Saksan demokraattiselle tasavallalle 5–0. Tasapeleihin Suomi ylsi myös toukokuussa Turussa Norjan kanssa lukemin 0–0 ja heinäkuussa Vaasassa Neuvostoliiton kanssa maalein 1–1. Kauden toinen voitto tuli heinäkuussa Lyypekissä Saksan liittotasavallan amatöörimaajoukkueesta maalein 1–2. Vuoden kuudesta suomalaismaalista kuopiolainen Olavi Rissanen teki kolme.[6][7]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Turun Palloseura, hopeaa sai Mikkelin Palloilijat ja pronssille sijoittui Lahden Reipas.[8]
- Naisten Suomen-mestaruudesta pelattiin virallisesti ensimmäisen kerran. Mestaruuden voitti Helsingin Jalkapalloklubi, joka pelasi loppuottelussa Helsingin IFK:n kanssa ensin maalittoman tasapelin mutta voitti uusintaottelun 1–0.[9][10]
Jousiammunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Münchenin kesäolympialaisissa Kyösti Laasonen saavutti pronssia.[11]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sapporon talviolympialaisten jääkiekkoturnauksessa Suomi sijoittui viidenneksi vaikka voittikin Ruotsin 4–3.[12]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Prahassa, Tšekkoslovakiassa Suomi sijoittui kuuden joukkueen turnauksessa neljänneksi. Suomi hävisi ensimmäisellä ottelukierroksella Sveitsille 2–3 mutta voitti toisella kierroksella Ruotsin 5–4.[13]
- Suomen-mestaruuden voitti 12 joukkueen runkosarjan ja kuuden joukkueen ylemmän loppusarjan jälkeen Tampereen Ilves, hopeaa sai Helsingin Jalkapalloklubi ja pronssille sijoittui Helsingin IFK.[14]
Jääpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen-mestaruuden voitti kemiläinen Veitsiluodon Vastus, hopeaa sai Warkauden Pallo -35 ja pronssille sijoittui Helsingin IFK.[15]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti viidennen peräkkäisen kerran espoolainen Tapion Honka, hopeaa sai Helsingin NMKY ja pronssille sijoittui Helsingin Kisa-Toverit.[16]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Nokian Urheilijat, hopeaa sai helsinkiläinen Työväen Mailapojat ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Karhun Pojat.[17]
Käsipallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin IFK, hopeaa sai toinen helsinkiläisseura Kiffen ja pronssille sijoittui karjaalainen BK-46.[18]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin IFK, hopeaa sai Katajanokan Haukat ja pronssille sijoittui Esbo IF.[19]
Lentopallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten Suomen-mestaruuden voitti neljännen peräkkäisen kerran hämeenlinnalainen Luolajan Kajastus, hopeaa sai Kuopion NMKYU ja pronssille sijoittui Karhulan Rateko.[20]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Wartti, hopeaa sai toinen helsinkiläisjoukkue Lautta-Pojat ja pronssille sijoittui Helsingin Elite.[20]
Moottoripyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruussarjassa Jarno Saarinen voitti ensimmäisenä suomalaisena moottoripyöräilijänä maailmanmestaruuden. Hän saavutti 250-kuutioisten sarjan mestaruuden lisäksi MM-hopeaa 350-kuutioisissa.[21]
Nykyaikainen viisiottelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Münchenin kesäolympialaisissa Suomen joukkue saavutti pronssia kokoonpanolla Risto Hurme, Veikko Salminen ja Martti Ketelä. Henkilökohtaisissa tuloksissa Hurme sijoittui kahdeksanneksi.[22]
Nyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Münchenin kesäolympialaisissa Reima Virtanen saavutti hopeaa alle 75-kiloisten sarjassa. Jouko Lindbergh sijoittui alle 57-kiloisten sarjassa viidenneksi.[23]
Paini
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Münchenin kesäolympialaisissa Risto Björlin saavutti pronssia kreikkalais-roomalaisen painin alle 57-kiloisten sarjassa ja Raimo Hirvonen sijoittui alle 48-kiloisissa neljänneksi.[24]
Painonnosto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Münchenin kesäolympialaisten painonnostokilpailuissa Jouko Leppä sijoittui parhaana suomalaisena yli 110-kiloisten sarjassa neljänneksi.[25]
Pikaluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sapporon talviolympialaisissa Seppo Hänninen sijoittui viidenneksi ja Leo Linkovesi kuudenneksi 500 metrillä. Kimmo Koskinen oli 10 000 metrillä ja Tuula Vilkas 3 000 metrillä seitsemäs.[26]
- Sprintterien maailmanmestaruuden voitti Leo Linkovesi.[27]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sapporon talviolympialaisten pohjoismaisissa hiihtolajeissa Marjatta Kajosmaa saavutti hopeaa 5 kilometrin hiihdossa ja pronssia 10 kilometrillä. Viestissä Helena Takalo, Hilkka Kuntola ja Kajosmaa saavuttivat hopeaa. Juha Mieto sijoittui 15 kilometrillä neljänneksi 0,06 sekunnilla mitalisijan hävinneenä. Yhdistetyssä Rauno Miettinen saavutti hopeaa ja Erkki Kilpinen sijoittui neljänneksi. Mäkihypyn suurmäessä Tauno Käyhkö oli neljäs 0,1 pisteellä mitalisijan hävinneenä.[28]
Suunnistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailuissa Suomen naisten viestijoukkue Sinikka Kukkonen, Pirjo Seppä ja Liisa Veijalainen voitti kultaa. Henkilökohtaisella matkalla Pirjo Seppä saavutti hopeaa.[29]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Münchenin kesäolympialaisissa Lasse Virén voitti kultaa 10 000 metrin ja 5 000 metrin juoksuissa sekä Pekka Vasala 1 500 metrin juoksussa. Tapio Kantanen saavutti pronssia 3 000 metrin estejuoksussa.[30]
- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa Antti Kalliomäki saavutti pronssia seiväshypyssä.[31]
- Lasse Virén teki maailmanennätykset kahden mailin juoksussa 14.8. Tukholmassa (8.14,0), 10 000 metrillä 3.9. Münchenissä voittaessaan olympiakultaa (27.38,4) sekä 5 000 metrillä 14.9. Helsingissä (13.16,4).[32]
- Raimo Vilén sivusi 27.7. Helsingin Vuosaaressa 100 metrin juoksun käsiajanoton Euroopan-ennätystä 10,0.[33][34] Pekka Vasala teki 20.8. Helsingissä Suomi–Ruotsi-maaottelussa 800 metrin juoksun Euroopan-ennätyksen 1.44,5.[35][36]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 118. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Arponen, s. 447
- ↑ Arponen, s. 235–236
- ↑ Arponen, s. 449–450
- ↑ Pihlaja, s. 135
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 210–211, 349. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 381–382. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Pihlaja, s. 202
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 240. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Arponen, s. 235, 248
- ↑ Arponen, s. 451
- ↑ Raevuori, Antero: Pitkä kiekko, s. 96–97. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21875-8.
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 141. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Pihlaja, s. 270
- ↑ Pihlaja, s. 315
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Pihlaja, s. 329
- ↑ Pihlaja, s. 330
- ↑ a b Pihlaja, s. 340
- ↑ Pihlaja, s. 407
- ↑ Arponen, s. 235, 249
- ↑ Arponen, s. 235, 243
- ↑ Arponen, s. 235, 241–243
- ↑ Arponen, s. 235, 244–245
- ↑ Arponen, s. 450
- ↑ Pihlaja, s. 550, 553–554
- ↑ Arponen, s. 447–449
- ↑ Pihlaja, s. 690–692
- ↑ Arponen, s. 235–239
- ↑ Pihlaja, s. 927
- ↑ Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 506. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
- ↑ Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 508. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
- ↑ Hannus, Matti: Yleisurheilu - Tuhat tähteä, s. 618. 2. painos. WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8.
- ↑ Hannus, Matti: Yleisurheilu - Tuhat tähteä, s. 613. 2. painos. WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8.
- ↑ Hannus, Matti & Laitinen, Esa: Maailman paras maaottelu, s. 62. Suomen Urheiluliitto, 2000. ISBN 951-96491-3-1.