Tämä on lupaava artikkeli.

Suomenlumme

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomenlumme
Suomenlumme (var. angusta)
Suomenlumme (var. angusta)
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kaari: Streptophyta
Luokka: Embryopsida
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Lahko: Nymphaeales
Heimo: Lummekasvit Nymphaeaceae
Alaheimo: Nymphaeoideae[2]
Suku: Lumpeet Nymphaea
Laji: tetragona
Kaksiosainen nimi

Nymphaea tetragona
Georgi

Synonyymit
  • Nymphaea fennica Mela
Katso myös

  Suomenlumme Wikispeciesissä
  Suomenlumme Commonsissa

Suomenlumme (Nymphaea tetragona), joka tunnetaan myös nimellä pikkulumme, on kelluslehtinen vesikasvi. Laji on selvästi pienempikukkaisempi kuin isolumme (Nymphaea alba).

Suomenlumpeen punakukkainen muoto on Suomessa rauhoitettu[3].

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomenlumpeen punakukkainen muoto.

Suomenlumpeen juurakko on pysty, lyhyt ja ohut. Uposlehdet ovat lyhytruotisia ja niiden lapa on pitkänpyöreä ja sileä. Kelluslehtien lehtiruodit ovat ohuita ja litteitä, isoja ilmaonteloita on kaksi kappaletta. Lehtilapa on 7–12 cm pitkä, pitkänpyöreä, ohut, epätasainen ja päältä suonien kohdalta uurteinen. Päältä lehtilapa on kiiltävä, tummanvihreä ja usein punalaikullinen, alta väri vaihtelee vihreästä punaviolettiin. Lavan tyviliuskat ovat pitkiä, suipohkoja ja joskus muuta lapaa pitempiä.[4]

Kukka on maljamainen ja 2–7 cm leveä. Verhiö on nelilehtinen. Teriö on väriltään valkoinen, joskus myös punertava tai kokonaan punainen. Kukkapohjus on neliömäinen, selväolkainen ja leveydeltään noin puolet verhiön pituudesta. Terälehdet ovat toisiinsa ja verholehtiä vastaan painautuneita. Kukan sikiäin on osittain kehänalainen. Heteiden palhot ovat lyhyitä, ponsia leveämpiä ja vaaleankeltaisia. Siitepölyhiukkaset ovat 30–34 µm, hieman pitkänomaisia, läpikuultavia ja rosopintaisia. Luottisäteitä on 5–10. Suomenlumme kukkii Suomessa kesä-elokuussa. Kukinnan jälkeen kukkaperä kiertyy. Upoksissa kypsyvän hedelmän siemenet ovat 2–3 mm pitkiä. Muiden lummelajien tapaan myös suomenlumme on myrkyllinen kasvi.[4]

Tieteellisen lajinimensä tetragona laji on saanut kukkapohjuksen nelikulmaisesta muodosta.

Suomenlumme voi risteytyä pohjanlumpeen (Nymphaea alba ssp. candida) kanssa lajien yhteisillä kasvupaikoilla.[5]

Euroopassa suomenlumpeen levinneisyys on itäinen, Keski-Euroopasta laji puuttuu.[6] Pohjoismaissa lajia tavataan ainoastaan Suomessa.[7] Aasiassa suomenlummetta kasvaa muun muassa Venäjällä, Kazakstanissa, Korean niemimaalla, Pohjois-Japanissa, suuressa osassa Kiinaa, Intiassa ja Vietnamissa.[8] Pohjois-Amerikassa lajia kasvaa Alaskasta Kanadan keskiosiin ja Yhdysvaltain luoteisosiin.[9]

Suomessa suomenlummetta kasvaa melko harvinaisena sisämaassa Etelä-Lapin korkeudelle saakka. Varmimmin lajia tapaa Keski-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa.[10] Yleisin laji on Ilomantsin alueella.[11]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenlumme kasvaa pehmeäpohjaisissa lammissa ja järvenlahdissa sekä myös hitaasti virtaavassa vedessä.[5]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
  1. Nymphaea tetragona IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Stevens, P. F.: Nymphaeaceae mobot.org. Viitattu 20.3.2021. (englanniksi)
  3. Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit 2007. Ympäristöministeriö. Viitattu 17.10.2011.
  4. a b Retkeilykasvio 1998, s. 63–64.
  5. a b Retkeilykasvio 1998, s. 64.
  6. Luontoportti: Suomenlumme (Nymphaea tetragona) Viitattu 17.10.2011.
  7. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 158.
  8. Flora of China: Nymphaea tetragona (englanniksi) Viitattu 17.10.2011.
  9. United States Department of Agriculture (USDA): Nymphaea tetragona (englanniksi) Viitattu 17.10.2011.
  10. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Suomenlumpeen levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 17.10.2011.
  11. Korte, K.: Särkijärven eliöstö- ja biotooppiselvitys (s. 35) Tampereen Kaupunki. Viitattu 17.10.2011.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]