Supermarine Scimitar

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Supermarine Scimitar
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa  Yhdistynyt kuningaskunta
Valmistaja Supermarine
Supermarine Scimitarien lentue Farnborough'ssa vuonna 1962.

Supermarine Scimitar on brittiläinen Supermarinen suunnittelema ja valmistama suihkuhävittäjä. Lentotukialuksilta toiminut Supermarine Attackerin seuraaja Scimitar oli Britannian ensimmäinen taktisiin ydinpommituksiin kykenevä hävittäjälentokone.

Scimitar oli käytössä vuosina 1958–1969, ja ensilento tapahtui vuonna 1956. Sitä valmistettiin 76 konetta.[1]

Supermarine Scimitar kykeni kuljettamaan ainakin yhden 794 kg (1 750 lb) painoisen Red Beard -ydinpommin (suom. Punaparta). Koneen kapasiteetti salli periaatteessa kaksi. Konetyypillä oli kuitenkin vaikeuksia liikehtimisessä sekä toimintavarmuudessa. Tämän takia se jakoi ikävän kohtalon yhdessä edeltäjänsä Supermarine Swiftin kanssa, ja sille sattui melko useita lento-onnettomuuksia.[2] Se vedettiin pois palveluksesta vuosikymmenen mittaisen käyttöiän jälkeen ja korvattiin Blackburn Buccaneer -tyypillä.

Suoritusarvot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Moottorit: 2 × Rolls-Royce Avon 202-suihkuturbiinit, työntövoima à 5 105 kg
  • Huippunopeus 1 143 km/h
  • Lakikorkeus 15 240 m
  • Toimintamatka 966 km (korkealla, ilman lisätankkeja)[1]
  • Miehistö: 1
  • Siipien kärkiväli 11,33 m
  • Siipipinta-ala 45,06 m²
  • Pituus 16,87 m
  • Korkeus 4,65 m
  • Tyhjäpaino 9 525 kg
  • Enimmäislentoonlähtöpaino 15 513 kg[1]

(tykkien lisäksi muut valinnaisesti)[1]

  • 4 × 454 kg pommeja (max. kuorma 1 816 kg eli 4 000 paunaa)
  • 4 × Bullpup (ilmasta maahan) tai Sidewinder (ilmasta ilmaan) -ohjukset
  • 1-2 × Red Beard -tyyppinen taktinen ydinpommi
  • Lisäpolttoainesäiliöt
  • Sharpe, Michael: Attack and interceptor jets, Grange Books, Lontoo Englanti, 2002 (s. 286) ISBN 1-84013-335-X

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]