Survivor

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee yhtyettä. Muita Survivorin merkityksiä luetellaan täsmennyssivulla.
Survivor
Survivor Ruotsissa vuonna 2013
Survivor Ruotsissa vuonna 2013
Tiedot
Toiminnassa 1977
Tyylilaji AOR, hard rock
Kotipaikka Chicago, Illinois, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Cameron Barton, laulu (2015–)
Frankie Sullivan, kitara (1977–)
Jeffrey Bryan, Kosketinsoitin (2017–)
Billy Ozzello, basso (1999–2003, 2006–)
Ryan Sullivan, rummut (2014–)

Levy-yhtiö

Elektra Records

Aiheesta muualla
Kotisivut

Survivor on rockyhtye, jonka perustivat Jim Peterik ja Frankie Sullivan vuonna 1977. Alkuperäiseen kokoonpanoon kuuluivat Dave Bickler (laulu), Frankie Sullivan (kitara, taustalaulu), Jim Peterik (koskettimet, kitara, taustalaulu), Stephan Ellis (bassokitara) ja Marc Droubay (rummut).

Aikuisrock oli erittäin suosittua 1980-luvulla, Yhdysvalloissa, missä Survivor teki monia hittisinglejä. Parhaiten Survivor tunnetaan kappaleesta ”Eye of the Tiger”, joka on myös Tiikerinsilmä – Rocky III -elokuvan (1982) tunnusmusiikki. Yhtye vastasi myös suurimmasta osasta Rocky IV -elokuvan musiikista.

Muita Survivorin tunnettuja kappaleita ovat "Burning Heart" (Billboardin Hot 100 -listan 2.), "The Search Is Over" (4.), "High on You" (8.), "Is This Love" (9.), "I Can’t Hold Back" (13.) ja "American Heartbeat" (17.).

Survivor on julkaissut 8 studioalbumia ja yhden livealbumin. Viimeisin albumi, Reach, julkaistiin 11 vuoden tauon jälkeen vuonna 2006.

Perustaminen (1978)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Survivorin perustivat Jim Peterik ja Frankie Sullivan. Ennen perustamista Jim Peterik lauloi Ides of Marchissa. Yhtyeeseen liittyivät pian laulaja Dave Bickler, basisti Dennis Keith Johnson ja rumpali Gary Smith. Yhtye harjoitteli aluksi pienessä kellarissa, ja alkoikin pian säveltämään omia kappaleita.

Survivor ja Premonition (1978–1981)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klubeilla soittamisen jälkeen Survivor julkaisi ensimmäisen albuminsa Survivor vuonna 1979. Se saavutti 169:nnen sijan Billboardin albumilistalla ja jäi jo aikaisemmin julkaistun singlen ”Somewhere in American” taakse.

Premonition, Survivorin toinen albumi, julkaistiin vuonna 1981. Se menestyi edeltäjäänsä paremmin, päästen Billboardin albumilistalla sijalle 82. Albumiin sisältyi heidän ensimmäinen top 40:ään päässyt kappaleensa, "Poor Man’s Son" (Hot 100 -listan 33.). Seuraava single, ”Summer Nights”, pääsi sijalle 62. Alkuperäiskokoonpanosta olivat jäljellä enää Dave Bickler, Jim Peterik ja Frankie Sullivan. Basistin paikan oli saanut Stephan Ellis ja uusi rumpali oli Marc Droubay.

Tiikerinsilmässä (1982–1983)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen läpimurto tapahtui, kun näyttelijä Sylvester Stallone pyysi tekemään musiikkia elokuvaansa Tiikerinsilmä – Rocky III. Hän oli kuullut kappaleen ”Poor Man’s Son”, ja halusi tästä hieman rytmikkäämmän version. Kappale nousi Billboardin listalla heti ensimmäiseksi ja siitä tuli maailmankuulu. ”Eye of the Tiger” pysyi listaykkösenä kokonaiset seitsemän viikkoa. Se nousi myös Britannian top 40:ään kuudeksi viikoksi ja Australian listaykköseksi neljäksi viikoksi. ”Eye of the Tiger” voitti Survivorille Grammyn ja se äänestettiin parhaaksi uudeksi kappaleeksi. ”Eye of the Tigerin” ja ”American Heartbeatin” siivittämänä levy Eye of the Tiger nousi Yhdysvaltojen albumilistan toiselle sijalle.

Caught in the Game (1983–1984)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1983 yhtye äänitti neljättä studioalbumiaan, jonka nimeksi tuli Caught in the Game. Albumi on yksi Survivorin menestyneimpiä levytyksiä, ja yhtye oli Eye of the Tigerin ansiosta hyvin suosittu. Kuitenkin Caught in the Tour -kiertueen jälkeen Dave Bickler päätti erota, koska koki Survivorin tuotannon lähtevän entistä popimpaan ja pehmeämpään suuntaan. Erosta huolimatta yhtye päätti jatkaa uraansa ja Bicklerin korvasi laulajalahjakkuus Jimi Jamison.

Vital Signs ja Live In Tokyo (1984–1985)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1984 yhtye julkaisi viidennen studioalbuminsa, Vital Signsin. Albumi todisti, että Survivor oli edelleen sama rockbändi, joka oli vuonna 1982 tullut kivisen tien päähän. Laulaja Jimi Jamisonin säveltämä ja vuonna 1985 julkaistu single Burning Heart jatkoi yhtyeen menestystä siivittämällä yhtyeen uran myös ensimmäisen livelevyn julkaisuun. Live In Tokyo oli kaupallinen menestys. Vital Signs -kiertueella taltioidusta levystä jäi kuitenkin bändin ainoa livelevy. Samana vuonna aloitettiin yhtyeen kuudennen studioalbumin nauhoitukset.

When Seconds Count ja Too Hot to Sleep (1986-1989)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraava studioalbumi When Seconds Count vuonna 1987 jatkoi menestysalbumeiden sarjaa, ja levyltä löytyy Survivorin kaikkien aikojen suosituin rockballadi "Man Against The World". Vuonna 1988 julkaistiin seitsemäs studiolevy Too Hot to Sleep, joka juuri ja juuri kykeni jatkamaan Survivorin kärkipaikkojen ennätyskirjaa. Too Hot to Touring -kiertueen jälkeen yhtye julkaisi kokoelman Greatest Hits, joka kattoi yhtyeen 10 suosituinta kappaletta ("Burning Heart", "Eye of the Tiger", "Man Against the World" yms.). Vuosina 1988–1989 kokoonpanossa tapahtui muutoksia, rumpaliksi saapui Kyle Woodring ja basistiksi Bill Syniar. Yhtye päätti pitää taukoa vuoteen 1993, ja laulaja Jimi Jamison erosi yhtyeestä tauon aikana.

Tauon jälkeen (1993–1999)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1993 yhtyeestä eronneen Jamisonin tilalle saapui alkuperäinen laulaja Dave Bickler. Vuosien 1993–1996 basistina toimivat vuorotellen Billy Ozzello, Randy Riley ja Klem Hayes. Vuonna 1996 yhtye paisui kuusihenkiseksi, ja kokoonpano oli muuttunut seuraavaksi: Dave Bickler – laulu, Frankie Sullivan – kitara, Chris Grove – koskettimet, Stephan Ellis – basso, Marc Droubay – rummut ja Jeff Miller – kitara. Tämä kokoonpano jatkoi vuoteen 1999. Vuosina 1993 ja 1998 julkaistiin Best of -kokoelmia, sillä 1990-luvulle tultaessa yhtyeen suosio oli laskenut eivätkä jäsenet tahtoneet ottaa riskejä uuden levyn takia. Myös kakkoskitaristi Jeff Miller erosi yhtyeestä 1999.

2000-luku ja Reach

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1999–2000 yhtye soitti kokoonpanolla Bickler, Sullivan, Grove, Ozzello & Droubay. Samana vuonna Bickler erosi jälleen, koska uutta materiaalia ei tehty. Laulajan paikalle saapui jo ennemmin yhtyeessä ollut Jimi Jamison. Vuoteen 2003 jatkettiin tällä kokoonpanolla, kunnes Randy Riley vaihtui basistiksi. Tämäkin kokoonpano kesti vain vuoteen 2005. Silloin yhtyeen riveihin tuli uusi basisti Barry Dunaway, jonka Billy Ozzello syrjäytti 2006. Samana vuonna yhtye julkaisi uuden studioalbuminsa, Reachin. Albumi oli nopea paluu 1980-luvun menestykseen, mutta Jimi Jamison lähti yhtyeestä kiertueen jälkeen. Tilalle tuli Robin McAuley. 2006–2008 jatkettiin tällä kokoonpanolla, kunnes 2008 Chris Grove erosi yhtyeestä, ja hänet paikkasi Michael Young.

Nykyiset jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Frankie Sullivan – kitara 1977–
  • Jeffrey Bryan – koskettimet, komppikitara, taustalaulu 2017–
  • Billy Ozzello – bassokitara 1999–2003, 2006–
  • Ryan Sullivan – rummut 2014–
  • Cameron Barton – laulu 2015–

Entiset jäsenet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jimi Jamison - laulu 1984-1993, 2000-2006, 2012-2014 (kuollut 2014)
  • Dave Bickler - laulu 1978-1983, 1993-2000
  • Robin McAuley – laulu 2008–2012
  • Jim Peterik - koskettimet, kitara, taustalaulu 1977-1996
  • Jeff Miller - kitara 1996-1999
  • Stephan Ellis - bassokitara 1981-1987, 1996-1999 (kuollut 2019)
  • Bill Syniar - bassokitara 1988-1993
  • Randy Riley - bassokitara 1995, 2003-2005
  • Klem Hayes - bassokitara 1994-1995
  • Gordon Patriarca - bassokitara 1999-2000
  • Barry Dunaway - bassokitara 2005
  • Dennis Johnson - bassokitara 1978-1981
  • Gary Smith - rummut 1978-1981
  • Marc Droubay – rummut 1981–1987, 1996–2014
  • Kyle Woodring - rummut 1988, 1993-1996 (kuollut 2009)

Studioalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]