Taimisto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alankomaalainen taimitarha

Taimisto eli taimitarha on paikka, missä viljellään puiden, pensaiden tai perennojen taimia.[1] Monet taimitarhat ovat puutarhoja, mutta on myös metsän kasvatusta varten olevia taimitarhoja. Taimet myydään esipakattuina, paakkutaimina tai astiataimina ja entisaikaan myös paljasjuuritaimina. Paljasjuuritaimet ovat kasvaneet maassa ja ne on ennen myyntiä yksinkertaisesti nostettu maasta ja mullat on ravisteltu pois. Näin myytiin ennen monia havupuiden taimia. Esipakattuihin taimiin on laitettu muovikelmu ympärille ennen myyntiä. Paakkutaimien juuria ympäröi multapaakku, joka on pakattu kankaaseen, muoviin tai verkkoon. Astiataimet kasvatetaan ja myydään ruukuissa tai muissa viljelyastioissa. Näin myydään perennojen ja muiden puutarhakasvien taimia.

Ensimmäiset todistettavat tiedot puun taimia kasvattavista taimitarhoista ovat Rooman valtakunnan ajalta, 200-luvulta eaa. Saksasta oli 1500-luvulla eräänlaisia taimikenttiä, jotka olivat taimitarhojen esivaihe. Tanskassa 1670 alkaen valtio velvoitti istuttamaan uudet taimet hakatun metsän tilalle ja 1680 alkaen valtio vaati taimitarhojen perustamista. Ruotsissa metsänviljelyä alettiin arvostaa 1700-luvun puolivälissä, jolloin vallitsi niin kutsuttu hyödyn aikakausi. Tällöin tutkittiin, miten puulajeja pitää kylvää ja istuttaa ja mukana oli muun muassa kasvitieteilijä Carl von Linné. Suomessa Evon metsäoppilaitoksen perustamisen 1860-luvulla jälkeisinä vuosikymmeninä perustettiin Suomen ensimmäiset taimitarhat, joita olivat opiston kotitaimitarha sekä Evon-, Vesijaon- ja Punkaharjun kruununpuistot. Yksityisien metsien puun hoitoa alettiin edistää 1800-luvun puolivälistä saakka. 1900-luvun alussa yksityismetsiin alettiin tilata istuttajia. Metsätaimitarhatuotanto keskittyi suuriin keskustaimitarhoihin 1950-luvulla ja vuosittaiset metsänistutusalueet moninkertaistuivat. Paakkutaimien kasvatustekniikkaa kehitettiin 1900-luvun lopulla ja 2000-luvulla paakkutaimet syrjäyttivät paljasjuuritaimet metsätaimitarhoilla.

  • Metsätaimiopas: Taimien valinta ja käsittely tarhalta uudistusalalle, Risto Rikala, Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 881, Suonenjoen tutkimusasema, 2002, Isbn 951-40-1868-0
  • Siemenestä taimeksi: metsäpuiden taimituotannon historia Suomessa, Tapani Tasanen, Metsäpuiden taimituotannon historiatoiikunta, 2010, Isbn 978-952-92-7596-0
  1. Taimistoviljelijät Plantskoleodlarna ry 2014. NHN julkaisujärjestelmät. Viitattu 13.9.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]