Tasmanian aboriginaalit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tasmanian aboriginaalit
Viimeiset täysveriset Tasmanian aboriginaalit
Viimeiset täysveriset Tasmanian aboriginaalit
Väkiluku >17 000[1]
Asuinalueet Tasmania
Kielet englanti, palawa kani
Uskonnot kristinusko, uniaika-uskomukset

Tasmanian aboriginaalit (Palawa) olivat Tasmanian alkuperäisasukkaita. Nykyään täysverisiä Tasmanian aboriginaaleja ei enää ole jäljellä, mutta valkoisiin sekoittuneita ja muualta Australiasta muuttaneita aboriginaaleja oli Tasmaniassa vuonna 2006 noin 16 900. Suurin osa Tasmanian alkuperäisväestöstä kuoli tauteihin, jotka eurooppalaiset siirtolaiset toivat mukanaan 1800-luvun alussa. Tasmaniassa käytyä mustaa sotaa on sanottu usein ensimmäiseksi uudenajan kansanmurhaksi. Nykyisin Tasmanian aboriginaalit puhuvat englantia, mutta vanhoja tasmanialaisia kieliä on yritetty elvyttää luomalla palawa kani -kieli.

Ensimmäiset ihmiset saapuivat Tasmaniaan noin 40 000 vuotta sitten pitkin maasiltaa, joka oli Tasmanian ja Australian välillä viime jääkauden aikaan. Maasillan jäätyä veden alle noin 12 000 vuotta sitten tasmanialaiset eivät päässeet enää pois saareltaan, sillä heillä ei ollut merenkäyntiin tarvittavaa veneenrakennustaitoa. Heiltä puuttuivat myös aboriginaalien Australiassa kehittämät tekniikat, kuten bumerangi, koukut ja tulentekotaito[2]. He kehittivät kuitenkin omaa tekniikkaansa vaihtamalla luusta tehdyt metsästysvälineet kivisiin ja rakentamalla alkukantaisia puusta tehtyjä taloja. Tasmanian aboriginaalit olivat järjestäytyneet heimoiksi ja perhekunniksi, jotka omistivat maa-alueita. Näiden ryhmien tiedetään vaihtaneen vaimoja keskenään sekä sotineen jonkin asteisia sotia toisiaan vastaan. Australian mantereen aboriginaaleista poiketen kaikki Tasmanian aboriginaaliheimot puhuivat toisilleen sukua olevia kieliä. Ennen eurooppalaisten saapumista heimoja oli ollut olemassa vähintään yhdeksän.[3]

Ensimmäinen Tasmaniassa käynyt eurooppalainen oli Abel Tasman, joka nimesi saaren Van Diemenin maaksi. Tasman ei havainnut aboriginaaleja tällä matkallaan. Ensimmäisinä aboriginaalit havainneet olivat ranskalaisia, jotka tulivat saarelle vuonna 1772 Marion Dufresnen johtamina. Rauhallisesti alkanut tapaaminen muuttui väkivaltaiseksi tuntemattomasta syystä. Aboriginaalit alkoivat heittää keihäitä kohti ranskalaisia ja he vastasivat tuleen musketeillaan tappaen kertoman mukaan ainakin yhden aboriginaalin. Ranskalaiset tekivät Tasmaniaan myöhemmin kaksi muutakin matkaa, jotka sujuivat ilman yhteenottoja. Ensimmäinen britti saarella oli James Cook vuonna 1777, hän tapasi myös aboriginaaleja rauhallisissa merkeissä.

1800-luvun alussa saarelle alkoi tulla yhä enemmän eurooppalaisia, lähinnä Britanniasta. Tämä johti väkivaltaisuuksiin siirtolaisten ja aboriginaalien välillä vuosina 1803–1823. Eurooppalaiset kaappasivat aboriginaalinaisia seksiorjiksi ja lapsia työvoimaksi. Taudit alkoivat levitä aboriginaalien yhteisöissä vuonna 1829. Aboriginaalit alkoivat tehdä entistä laajempia hyökkäyksiä eurooppalaisten kimppuun, mikä johti poikkeustilan julistamiseen vuonna 1828, jolloin alkoi niin sanottu musta sota. Sodan aikana eurooppalaiset tekivät epäonnistuneen yrityksen koota kaikki aboriginaalit poissiirtämistä varten niin sanotulla mustalla viivalla. Aboriginaaleja vastaan tähdättyjen toimien laajuus vaikutti aboriginaalien tahtoon jatkaa vastarintaa ja lopulta he antautuivat, jolloin heidät siirrettiin Flinderinsaarelle Tasmanian pohjoispuolelle. Saarelle muutti 220 jäljelle jäänyttä aboriginaalia, joista suurin osa kuoli 14 vuoden sisällä tauteihin. Jäljelle jääneet 47 aboriginaalia muutettiin Oyster Coveen. Heidän lukumääränsä jatkoi vähenemistään ja viimeinen heistä, nainen nimeltä Trugernanner, kuoli vuonna 1876[4].

Kun viimeinen täysverinen Tasmanian aboriginaali kuoli, hävisi myös heidän identiteettinsä ja heitä pidettiin kadonneena kansana. Nykypäivän Tasmanian aboriginaaleilla onkin enemmän eurooppalaista kuin aboriginaalien perimää. Monet aboriginaaliaktivistit ovat kuitenkin viime aikoina ajaneet kampanjoita, joilla on pyritty herättämään Tasmanian aboriginaalien kulttuuria ja identiteettiä. Aboriginaaliksi luokittelusta on epäselvyyksiä, ja apuna on yritetty käyttää DNA-testejä. Suurin Tasmanian aboriginaalien ryhmä Lia-Pootah väittää periytyvänsä Bassinsalmelle viedyistä aboriginaaleista.[5] Vuoden 2006 väestönlaskennan mukaan Tasmaniassa oli 16 900 aboriginaalia, mukaan lukien mannermaalta ja Torresinsalmen saarilta muuttaneet henkilöt.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]