Tiburtius
| Tiburtius | |
|---|---|
| Nimipäivä | |
| – suomenkielinen | – |
| – ruotsinkielinen | – |
| – ortodoksinen | – |
| Muunnelmia | Tibert [1] |
| Nimen alkuperä | latinalainen nimi |
Tiburtius on miehen etunimi. Se on alun perin latinalainen sukunimi, joka lienee muodostettu roomalaisesta paikannimestä Tibur (nyk. Rooman lähellä sijaitseva Tivolin kaupunki).[2][3] Pyhän Cecilian legendassa mainitaan Tiburtius-niminen varhaiskristillinen marttyyri.[4]
Digi- ja väestötietoviraston mukaan Suomessa on vuoteen 2022 mennessä tilastoitu noin 10–20 Tiburtius-nimistä miestä.[5]
Nimipäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tiburtius-nimi oli mukana Suomen almanakassa vuosina 1706–1928, lukuun ottamatta joitain katkoksia. Nimipäivä oli 14. huhtikuuta.[6] Se on edelleen Tiburtiuksen nimipäivä Ruotsin almanakassa.[7]
Suomalaisessa ja ruotsalaisessa kansanperinteessä Tiburtiuksen päivää on pidetty vuoden ensimmäisenä kesäpäivänä, ”suvipäivänä”. Erään Koijärveltä kerätyn sananparren mukaan ”Tiburtius maat näyttää, tiet tukkii, ojat täyttää”.[4][8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Otterbjörk, Roland: Svenska förnamn. Kortfattat namnlexikon, s. 128. Tredje upplagan. Solna: Esselte studium, 1985. ISBN 91-24-29961-8. (ruotsiksi)
- ↑ Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, s. 491. Kolmas tarkistettu painos. Toim. Raisa Vuohelainen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4.
- ↑ Brylla, Eva: Förnamn i Sverige. Kortfattat namnlexikon, s. 213. Stockholm: Liber, 2004. ISBN 91-47-05117-5. (ruotsiksi)
- ↑ a b Klintberg, Bengt af: Namnen i almanackan, s. 148. Stockholm: Norstedts Ordbok, 2001. ISBN 91-7227-292-9. (ruotsiksi)
- ↑ Nimipalvelu: Etunimitilasto (hakusana ”Tiburtius”) 1.8.2022. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 5.8.2022.
- ↑ Nivanka, Eino: Suomalaisen almanakan nimipäivät ja kiinteät juhlapäivät vuosina 1705–1955 – Kustaa Vilkuna, Eino Kaskimies, Gösta Hedström & Eino Nivanka (toim.) Suomen almanakan juhlakirja, s. 265. Helsinki: Helsingin yliopisto & Weilin+Göös, 1957.
- ↑ Tiburtius isof.se. 23.11.2020, päivitetty 1.6.2021. Institutet för språk och folkminnen. Viitattu 5.8.2022. (ruotsiksi)
- ↑ Vanhat merkkipäivät, s. 179–180. Kuudes painos. Toim. Jouko Hautala. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1990. ISBN 951-717-636-8.