Tiibetin kuningaskunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tiibetin kuningaskunta
བོད་ (Bod)
1912–1951
Tiibetin lippu vaakuna


Tiibetin valtion sijainti.

Valtiomuoto Buddhalainen teokraattinen vaalimonarkia
osa  de facto itsenäinen valtio, johon Kiinan tasavalta ja Kiinan kansantasavalta tehnyt aluevaatimuksia
Dalai Lama Thubten Gyatso (1912–1933)
Tenzin Gyatso (1937–1951)
Pääkaupunki Lhasa
Uskonnot tiibetiläinen buddhalaisuus
Historia
– Perustettu 1912
– Osaksi Kiinaa 1951
Viralliset kielet tiibet
Valuutta Tiibetin skar
Tiibetin srang
Tiibetin tangka
Kansallislaulu Gyallu
Edeltäjä(t) Qing-dynastian lippu Qing-dynastia
Seuraaja(t) Tiibetin autonominen alue (osa  Kiinan kansantasavaltaa)
Tiibetin lippu Tiibetin pakolaishallitus (maanpaossa Intiassa)

Tiibetin kuningaskunta oli de facto itsenäinen valtio, joka oli olemassa virallisesti vuosina 1912–1951. Kiinan kansantasavalta miehitti Tiibetin lokakuussa 1950, mikä vahvistettiin "17. kohdan ohjelma Tiibetin rauhanomaisesta vapauttamisesta" -nimisellä sopimuksella puolisen vuotta myöhemmin johtaen maan annektointiin osaksi Kiinan kansantasavaltaa. Vuonna 1959 epäonnistuneen kansannousun jälkeen Tiibetin hallitsija ja hengellinen johtaja 14. dalai-lama pakeni tukijoineen Intian puolelle Dharamsalaan, jonne perustettiin kuningaskuntaa edustava Tiibetin pakolaishallitus. Vuonna 1965 Kiina vastaavasti perusti Tiibetin autonomisen alueen.

Itsenäisyysjulistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Xinhai-vallankumouksen tapahduttua vuonna 1911 ja Qing-dynastian kaaduttua tiibetiläinen aseellinen kaarti hyökkäsi paikallista keisarillista varuskuntaa vastaan. Keisarikunnan viranomaiset pakotettiin allekirjoittamaan kolmen kohdan ohjelma, joka pakotti kiinalaisjoukot antautumaan ja karkotti ne pois Keski-Tiibetistä.

Kiinan väliaikainen presidentti Yuan Shikai lähetti 13. dalai-lamalle sähkeen, jossa palautti tälle tämän aiemmat arvonimet. Dalai-lama torjui nämä vastaten "aikovansa käyttää sekä väliaikaista että uskonnollista valtaa Tiibetissä"."[1] Dalai-lama oli paennut Tiibetistä Intiaan vuonna 1910 Kiinan keisarikunnan yritettyä sotilaallisesti ottaa alue suoraan hallintaansa.[2] Vuonna 1913 dalai-lama palasi Lhasaan ja antoi julistuksen ("Hänen Pyhyytensä Dalai Lama XIII:n julistus"), jossa ilmoitettiin, että Kiinan keisarin ja Tiibetin suhde "oli ollut lähinnä suojelijan ja papin välinen suhde eikä toisen osapuolen alistumiseen perustuva". "Me olemme pieni, uskonnollinen ja itsenäinen kansakunta", julistus totesi.[3][4]

Tammikuussa 1913 Agvan Dorzhiev ja kolme muuta tiibetiläisedustajaa[5] allekirjoittivat Urgassa Tiibetin ja Mongolian välisen sopimuksen, jolla nämä tunnustivat toisensa sekä vahvistivat itsenäisyytensä Kiinasta.

Brittidiplomaatti sir Charles Bell kirjoitti, että 13. dalai-lama oli sanonut hänelle, ettei tämä ollut valtuuttanut Agvan Dorzhievia solmimaan minkäänlaisia sopimuksia Tiibetin puolesta.[6][7] Koska asiakirjaa ei julkaistu, jotkut epäilivät koko sopimuksen olemassaoloa[8], mutta Mongolian tiedeakatemia julkaisi mongolialaisen sopimusosapuolen tekstin vuonna 1982.[5][9]

  1. Goldstein 1997, p. 31
  2. Goldstein 1997, s. 28
  3. "Proclamation Issued by His Holiness the Dalai Lama XIII (1913)" Materials. Tibet Justice. Viitattu 30.7.2013. (englanniksi)
  4. Shakya 1999, s. 5
  5. a b Udo B. Barkmann, Geschichte der Mongolei, Bonn 1999, p380ff
  6. Grunfeld 1996, s. 65.
  7. Bell 1924, pp. 150-151
  8. Sir Charles Belliä lainattu artikkelissa "Tibet and Her Neighbours", Pacific Affairs (12/1937), ss. 435–6, vuotta myöhemmin korkea tiibetiläinen virkamies huomautti, ettei "sopimukselle ollut tarvetta; me joka tapauksessa auttaisimme toisiamme, jos voisimme".
  9. Kuzmin, S.L.: The Treaty of 1913 between Mongolia and Tibet: new data. Vostok (Oriens), 2011, nro 4, s. 122—128. Moskova: Venäjän tiedeakatemia. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.7.2013. (venäjäksi)