Ulkomuseo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maatalo Skansenin ulkomuseossa.
Seurasaaren ulkomuseossa oleva Niemelän torppa.

Ulkomuseo tai ulkoilmamuseo on museotyyppi, joka on muodostunut museoalueella olevista rakennuksista, joilla on jonkinlaista historiallista arvoa.[1] Ulkomuseoiden rakennukset ovatkin museorakennusten eritystapauksia, sillä niissä itse rakennuksetkin ovat museoesineitä.[2]

Ulkomuseot ovat skandinavialainen keksintö: Ensimmäinen ulkomuseo oli Tukholmaan perustettu Skansen, joka avattiin 1891. Seuraavien kahden vuosikymmen aikana Skandinaviassa perustettiin Kulturen Lundiin, Norsk Folkemuseum Osloon, Maihaugen Lillehammeriin, Frilandsmuseet Lyngbyhyn ja Den Gamle By Aarhusiin. Ensimmäinen Skandinavian ulkopuolelle avattu ulkomuseo oli Alankomaiden Arnhemiin vuonna 1918 avattu Alankomaiden ulkomuseo. Tämän jälkeen ulkomuseoita alkoi syntyä muuallakin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Toisen maailmansodan jälkeen ne levisivät ympäri maailmaa.[3]

Monet ensimmäisistä ulkomuseoista keskittyi maaseutuun ja niiden kulttuuriin, mutta jo tanskalainen Den Gamle By esitteli kaupunkikulttuuria. Teollisuuskulttuuri on ollut nouseva teema 1960-luvulta lähtien, mutta sittemmin ulkomuseoiden moninaisuus on kasvanut.[3]

Ulkomuseot ovat siinä mielessä museoiden poikkeustapauksia, että niiden rakennuksetkin ovat osa museoesineistöä. Osa museotyötä onkin rakennusten säilyttäminen ja hoitaminen.[2] Ulkomuseoiden rakennukset saattavat olla tehty materiaaleista, joista ei yleensä enää valmisteta rakennuksia. Tällaisia materiaaleja ovat esimerkiksi olki, kaisla, tuohi, turve ja lauta. Rakennusten uusiminen ja korjaaminen vaatiikin erikoistaitoja.[4]

  1. Museologian erityissanastoa (pdf) helsinki.fi. Viitattu 22.2.2017.
  2. a b Mattila & Kaukonen & Salmela, s. 119.
  3. a b History Association of European Open Air Museums. Arkistoitu 23.2.2017. Viitattu 22.2.2017. (englanniksi)
  4. Mattila & Kaukonen & Salmela, s. 124.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]