Urganch

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Urganch
Shovotin kanava Urganchissa.
Shovotin kanava Urganchissa.

Urganch

Koordinaatit: 41°33′6″N, 60°37′53″E

Valtio Uzbekistan
Alue Xorazmin alue
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi kaupunki
Väkiluku (2024) 153 100












Urganch (uzb. kyrill. Урганч, ven. Урге́нч, Urgentš) on Xorazmin alueen pääkaupunki Uzbekistanissa. Se sijaitsee Amudarjan alajuoksun vasemmalla rannalla[1] 970 kilometriä Taškentista länteen. Kaupungissa oli 153 100 asukasta vuonna 2024[2].

Harezmin pääkaupunkina toiminut[3] alkuperäinen Urganchin kaupunki (nykyinen Köneürgenç) sijaitsi Turkmenistanin alueella 170 kilometriä nyky-Urganchista luoteeseen. Amudarjan muutettua virtaustaan se jäi ilman vettä. Hivan kaani siirsi asukkaat 1600-luvulla uudelle paikalle, rakensi linnoituksen ja antoi sille nimen Toza Urganch (myöhemmin Yangi Urganch) eli ”Uusi Urganch”. Kaupungista tuli pian kaupan ja käsityöammattien keskus. Vuonna 1929 se sai virallisesti nimen Urganch.[1]

Urganchista on maantie- ja rautatieyhteydet Taškentiin ja Turkemenistaniin. Kaupungissa on kansainvälinen lentoasema.[1] Paikallinen erikoisuus on Urganchin ja Hivan yhdistävä maailman toiseksi pisin (33 kilometriä) johdinautoreitti[4].

Kaupungissa on elintarvike-, koneenrakennus-, puuvilla- ja kevyttä teollisuutta. Urganchin yliopisto on perustettu aikaisemman opettajakorkeakoulun pohjalta vuonna 1992. Urganchissa toimii myös Taškentin lääketieteellisen korkeakoulun osasto. Kulttuurilaitoksia ovat teatteri ja taidegalleria.[1]

Shovotin kanava jakaa kaupungin kahteen osaan. Pohjoisessa ovat asuinalueet ja julkiset rakennukset ja etelässä etupäässä teollisuusalue. Kanavan rantoja yhdistävät sillat. Kaupungissa on muutamia 1800-luvun ja 1900-luvun alun rakennusmuistomerkkejä.[1] Matkailijoille se toimii porttina alueen suurimpaan nähtävyyteen, joka on Unescon maailmanperintökohteeksi julistettu Hivan Ichan qalʼan museoalue[5].

  1. a b c d e Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 9-zhild, s. 115–118, 470–479. Toshkent: Oʻzbekiston milliy enciklopediyasi, 2005. ISBN 5-89890-082-9.
  2. Doimiy aholi soni (shahar) O’zbekiston Respublikasi Prezidenti huzuridagi Statistika agentligi. Viitattu 6.6.2024.
  3. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 27, s. 75. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1977.
  4. Surrounded by the desert: Uzbekistan’s last trolley bus service Urban Transport Magazine. Viitattu 6.6.2024.
  5. Ibbotson, Sophie: Uzbekistan: The Bradt Travel Guide, 3rd edition. Chesham: Bradt Travel Guides, 2020. ISBN 978-1-78477-108-9.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]