Vallilan kesäteatteri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vallilan kesäteatteri eli Vallilan ulkoilmanäyttämö oli kesäteatteri, joka toimi Helsingissä 1920-luvun lopulta vuoteen 1970. Se sijaitsi Vallilan kaupunginosan pohjoispuolisessa metsässä nykyisen Itä-Pasilan alueella.

Vallilan kesäteatteria käytti ensimmäisenä harrastajateatteri Työn Näyttämö parina kesänä 1920-luvun lopulla,[1] ainakin jo vuonna 1927.[2] Vuosina 1931–1964 kesäteatteria käytti Helsingin Työväen Teatteri, jonka päänäyttämö oli Vallilan työväentalolla. Tuona aikana kesäteatterin näyttämö rakennettiin uudelleen kolmesti, vuosina 1931, 1934 ja 1954–1955.[1] Jokainen rakennuksista oli näyttämöaukollinen ”ulos siirretty sisäteatteri”.[1][3] Helsingin kaupungin rahoituksella vuonna 1955 valmistuneen viimeisen näyttämörakennuksen suunnitteli arkkitehti Bjurström. Sen sanottiin olleen Suomen ensimmäinen kaupungin varoilla rakennettu teatteri. Katsomossa oli noin 1 200 istumapaikkaa,[4] joista 700 sadekatoksen alla.[5] Vallilan kesäteatteri auttoi Työväen Teatteria tavoittamaan uusia katsojaryhmiä ja vakiinnuttamaan toimintaansa, mikä edisti sen kehittymistä harrastajateatterista ammattiteatteriksi. Kesäteatterissa esiintyi Suomen tunnetuimpia näyttelijöitä, esimerkiksi jo kesäkaudella 1931 Tauno Brännäs (myöh. Palo).[1]

Helsingin Työväen Teatterin yhdistyttyä osaksi uutta Helsingin kaupunginteatteria jäi Vallilan kesäteatteri kesäksi 1965 tyhjilleen. Vuonna 1966 Kaupunginteatterin säätiö perusti kaupunginvaltuuston aloitteesta Helsingin Kesäteatterin, joka käytti Vallilan ulkoilmanäyttämöä kesinä 1966–1970.[1] Kesäteatterin johtajana toimi Matti Aro.[6] Näyttämörakennus tuhoutui tulipalossa 11. helmikuuta 1971 vastaisena yönä, eikä sitä enää rakennettu uudelleen, koska paikalle suunniteltiin jo uutta kaupunginosaa. Kesäteatteritoiminta siirrettiin Mustikkamaalle.[5][1]

Vallilan kesäteatterin paikalla on nykyään Resiinakujan varrella sijaitseva pieni hiekkakenttä, joka sai vuonna 1983 nimekseen Vanha teatterikenttä kunnianosoituksena maineikkaalle kesäteatterille.[7]

  1. a b c d e f Matti Aro: Kestävä kaarisilta: Sörnäisten Työväennäyttämön – Helsingin Työväenteatterin historiikki vv. 1900 – 65, s. 51–52, 66, 139, 141, 173. Helsingin Työväenteatterin kannatusyhdistys ry, Helsinki 1982.
  2. Sanna Kangasniemi: Kielletty! Helsingin Sanomat 17.2.2020. Viitattu 28.3.2021.
  3. Pentti Paavolainen: 5.1 Lapualaisvuosista kansanrintamaan — 1930-luvun poliittinen ilmapiiri ja teatterit Suomen teatterihistoria, Teatterikorkeakoulu. Viitattu 28.3.2021.
  4. Vallilan kesäteatteri uuden katon alla (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 22.5.1955, s. 16, HS Aikakone. Viitattu 28.3.2021.
  5. a b Tuli tuhosi Vallilan näyttämön – Helsingin kesäteatteri siirtynee Mustikkamaalle (vain tilaajille) Helsingin Sanomat 12.2.1971, s. 20, HS Aikakone. Viitattu 28.3.2021.
  6. Kesäinen Helsinki kaipaa liikkuvaa teatteria Helsingin Sanomat 30.7.1969 (julkaistu uudelleen 30.7.2019). Viitattu 28.3.2021.
  7. Helsingin kadunnimet 3 (koonnut Jyrki Lehikoinen), s. 177. Helsingin kaupunki, Helsinki 1999. Teoksen verkkoversio