Viiden tähden liike

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Viiden tähden liike
MoVimento 5 Stelle

Perustettu 14. lokakuuta 2009
Puheenjohtaja Giuseppe Conte
Ideologia populismi[1]
euroskeptismi[2]
e-demokratia[3][4]
suora demokratia[2][5]
degrowth[6]
korruptionvastaisuus[2][5]
Poliittinen kirjo kansanpuolue[7]
Toimisto Via Roccatagliata Ceccardi 1/14, Genova[8]
Äänenkannattaja www.beppegrillo.it
Edustajainhuone[9]
163 / 630
Senaatti
75 / 315
Euroopan parlamentti
8 / 76
Kotisivu www.movimento5stelle.it

Viiden tähden liike (ital. MoVimento 5 stelle) on italialainen populistinen, EU-kriittinen, ekologinen ja korruption vastainen puolue. Puolueen perustaja on italialainen koomikko Giuseppe "Beppe" Grillo.[10] Liikkeen keskeinen tavoite ja toimintatapa on suora demokratia.[11] Suoraa demokratiaa liike toteuttaa toiminnassaan esimerkiksi siten, että liikkeen rekisteröityneet jäsenet voivat nettiäänestyksessä valita liikkeen vaaliehdokkaat Italian sisäisissä vaaleissa ja eurovaaleissa.[12][13]

Ensimmäisissä vaaleissaan, aluevaaleissa 2010, Viiden tähden liike sai 3,5 % äänistä niillä viidellä alueella, joilla se osallistui vaaleihin.[14] Vuoden 2012 paikallisvaaleissa puolueen kannatus oli kasvanut selvästi, ja se voitti pormestarivaalit Parmassa ja kolmessa pienemmässä kaupungissa.[15] Vuoden 2013 parlamenttivaaleissa Viiden tähden liike oli edustajainhuoneen vaalissa suurin puolue 25,5 prosentin kannatuksella ja senaatin vaalissa toiseksi suurin 23,79 prosentin osuudella.[16][17]

Parlamenttivaaleissa 2018 viiden tähden liike nousi maan suurimmaksi puolueeksi. [18] Se muodosti hallituksen Pohjoisen liiton kanssa ja pääministeriksi tuli politiikan ulkopuolelta Giuseppe Conte. Viiden tähden liikkeen johtajasta Luigi Di Maiosta tuli talouskehitysministeri[19]

Europarlamenttivaaleissa 2019 puolue sai 14 edustajaa. Nämä eivät istu missään tietyssä euroryhmässä.[20].

14 kuukautta vallassa oltuaan Viiden tähden liikkeen ja La Legan (ent. Pohjoisen liitto) yhteishallitus kuitenkin hajosi elokuussa 2019 hallituspuolueiden eriävien näkemyksien takia ja sisäministeri Matteo Salvini ilmoitti Lega-puolueensa vetäytyvän hallitusyhteistyöstä Viiden tähden liikkeen kanssa. Italiaan ennustettiin uusia vaaleja.[21] Eronneen hallituksen sitoutumaton pääministeri Giuseppe Conte muodosti kuitenkin syyskuussa 2019 uuden keskustavasemmistolaisen hallituksen, jossa olivat mukana Viiden tähden liike ja Demokraattipuolue. Uudeksi ulkoministeriksi nousi Viiden tähden liikkeen Luigi Di Maio.[22]

Luigi Di Maio ilmoitti eroavansa puolueen puheenjohtajan virasta 22. tammikuuta 2020, ja virkaa tekeväksi puheenjohtajaksi nousi Vito Crimi.[23] Syynä eroon olivat puolueen laskenut kannatus ja peräti 31 parlamentaarikon loikkaukset edeltävien kuukausien aikana.[24]

Helmikuussa 2021 Conten hallitus erosi Italia Viva -puolueen lopetettua hallituksen tukemisen. Tilalle tuli Mario Draghin johtama kuuden puolueen hallitus, jossa Viiden tähden liike on mukana.[25]

Elokuussa 2021 Giuseppe Conte valittiin puolueen puheenjohtajaksi.[26]

  1. Five Star and League: Italy populist leaders close to government deal 10.5.2018. BBC. Viitattu 23.1.2020. (englanniksi)
  2. a b c Edwards, Catherine: Political cheat sheet: Understanding Italy's Five Star Movement 6.2.2018. The Local. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
  3. Steve Scherer: Italy's populist movement holds online vote to pick candidates 6.12.2012. Reuters. Arkistoitu 14.12.2012. Viitattu 22.5.2014. (englanniksi)
  4. Regolamento del Movimento 5 Stelle 10.12.2009. beppegrillo.it. Viitattu 22.5.2014. (italiaksi)
  5. a b Italy 2018. Parties and Elections in Europe. Viitattu 23.1.2020. (englanniksi)
  6. Decrescita, recessione e felicità: contro le semplificazioni di Grillo 15.4.2013. MicroMega. Viitattu 23.1.2020. (italiaksi)
  7. Picard, François: Italy's coalition surprise: Can Five-Star/centre-left alliance work? 29.8.2019. France24. Viitattu 23.1.2020. (englanniksi)
  8. Andrea Bassi: M5S, ecco lo statuto del Movimento 5 stelle 12.3.2013. L'Huffington Post. Viitattu 22.5.2014.
  9. Gruppi parlamentari 2020. Camera dei Diputati. Viitattu 23.1.2020. (italiaksi)
  10. Nukkuvien puolue houkutti enemmän kuin koomikko (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. Beppe Grillo: The 5 Star MoVement between Utopia and reality (Weblog) Il Blog di Beppe Grillo. kesäkuu 2011. Arkistoitu 20.6.2017. Viitattu 5.3.2018. (englanniksi) Lainaus: "In the MoVement, there is a single and unique point of reference: the citizen. No one above him. No one below him. The plague of the so-called “middle management”, bosses, little bosses, head ponces and first row ballerinas ever ready for personal visibility and to be interviewed by the media would make it waste away and after a short time, extinguished. Hic Rodus, hic salta. Either a party or a movement of direct democracy. There is no third way."
  12. Alan Johnston: Italy's Five Star protest party makes waves BBC News. 7.12.2012. Viitattu 5.3.2018. (englanniksi) Lainaus: "A citizens' movement mounting an increasingly serious challenge to the Italian political establishment has chosen its candidates for parliament in an unprecedented online vote. Supporters of the Five Star Movement made their selection from among 1,400 activists."
  13. Italy’s 5-Star Movement holds online vote to pick candidates France 24. 12.12.2012. Arkistoitu 21.5.2014. Viitattu 5.3.2018. (englanniksi) Lainaus: "Transparency is indeed the watchword for this unusual movement which relies extensively on the Internet to communicate. And the group held an online vote to pick its candidates for parliament in Italy’s next general election in 2013, choosing from a pool of 1 400 activists who have been busy campaigning online, and via YouTube videos in particular. Beppe Grillo announced the results on his blog. The comic, who did not run in these online primaries, states that around 95 000 electronic votes were registered and women feature strongly among the candidates for parliaments 945 elected seats."
  14. http://www.guardian.co.uk/world/2010/mar/30/italian-elections-five-star-movement
  15. http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/valta+vaihtui+italian+politiikassa+nayttelija+paihitti+berlusconin/a810482?service=mobile[vanhentunut linkki]
  16. Elezioni 2013 Camera 26.2.2013. Ministero Dell'Inferno. Arkistoitu 26.2.2013. Viitattu 4.3.2013.
  17. Elezioni 2013 Senato 26.2.2013. Ministero Dell'Inferno. Arkistoitu 13.4.2013. Viitattu 4.3.2013.
  18. Elezioni politiche: vincono M5s e Lega. Crollo del Partito democratico. Centrodestra prima coalizione.. La Repubblika 4.3.2018. Viitattu 9.8.2019.(italiaksi)
  19. Juhola, Teemu: Italiaan syntymässä sittenkin populistipuolueiden hallitus Yle. 31.5.2018. Viitattu 9.8.2019.
  20. Advanced Search 2020. European Parliament. Viitattu 23.1.2020. (englanniksi)
  21. Italian koalitiohallituksen järkiavioliitto purkautui – hallituskumppanit eivät olleet unelmapari alunperinkään Yle Uutiset. Viitattu 18.2.2020.
  22. Italian uuden hallituksen ministereitä julkistettu: Conte jatkaa pääministerinä, Di Maiosta ulkoministeri Yle Uutiset. Viitattu 18.2.2020.
  23. Di Maio: "Rassegno dimissioni da capo politico M5s" 22.1.2020. RTV San Marino. Viitattu 23.1.2020. (italiaksi)
  24. Schumacher, Elizabeth: Italy: Populist 5-Star leader Di Maio quits amid party discord 22.1.2020. Deutsche Welle. Viitattu 23.1.2020. (englanniksi)
  25. talian uusi hallitus kokoontui ensimmäisen kerran – "Super-Mariolla" on edessään valtavat haasteet Yle uutiset. 13.2.2021. Viitattu 29.4.2021.
  26. Italy’s ex-PM Conte takes over as 5Star leader Politico. 7.8.2021. Viitattu 7.9.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]